Kookos-valkosuklaajäätelö kotikonstein ilman konetta

 

Pumpulin pehmeää ja sileää kotijäätelöä ilman konetta ja massaa kertaakaan sekoittamatta! Jäädytysaika on niin lyhyt, että jäätelö valmistuu grillaamisen ja ruokailun aikana!! Viime kesänä hairahduin kokeilemaan glukoosisiirappia, mikä teki ilman konetta tehdystä jäätelöstä huomattavasti parempaa kuin hileinen, jäätynyt kerma, mutta ei läheskään tämän ranskalaisen jäädykkeen veroista. Reseptin juju on sula sokeri, joka vatkataan valkuaisten kanssa vaahdoksi, joka jähmettyessään ja kovettuessaan muodostaa ikään kuin tukirakenteen.

Kuvan jätski on maustettu kookoksella ja valkosuklaalla ja sen kaverina on mustikkamelbaa. Kookos-valkosuklaajäätelömassan maku oli niin erinomaisen herkullinen, että jouduin tarkistamaan sen muutaman kerran. (Onneksi sain jostain selkärangasta kerättyä itsehillintäni rippeet niin, että jotain jäi myös pakastettavaksi.) Muita suosikkimakujani ovat esimerkiksi kirsikka-tummasuklaa (tuoreita kirsikoita ja tummaa suklaarouhetta), kinuski-suolamanteli (kinuski keitetään kokoon kondenssimaidosta ja mantelit paahdetaan, rouhitaan karkeaksi ja maustettu hippusella sormisuolaa) sekä kookos-limesiirappi (limesiirappi keitellään kokoon limemehusta ja sokerista).

Kookos-valkosuklaajäätelö
5 dl kuohukermaa
2 kananmunanvalkuaista
1,25 dl sokeria
1 rkl vaaleaa siirappia tai hunajaa
3 rkl vettä
2 rkl Cointreau-likööriä
4 rkl kookoshiutaleita (tai maun mukaan)
70 g valkoista suklaata rouheena (tai maun mukaan)

Mustikka-melba
1 dl jäisiä mustikoita
3 rkl sokeria
1 rkl Cointreau-likööriä

Kerma vaahdotetaan ja nostetaan jääkaappiin odottamaan. Munan valkuaiset erotellaan vatkauskulhoon. Sokeri, siirappi/hunaja ja vesi mitataan paksupohjaiseen kattilaan ja seos kuumennetaan 121-asteiseksi (käytä apuna digitaalista paistomittaria, sillä oikea lämpö takaa kestävän rakenteen). Kuuma sokeriseos valutetaan ohuena nauhana valkuaisten joukkoon koko ajan täysillä vatkaten. Vatkataan kunnes vaahto jäähtyy.

Kookos, suklaa (tai muut sattumat), likööri ja kermavaahto sekoitetaan valkuaisvaahtoon. Massa kaadetaan terriini- tai rengasvuokaan, jossa massa levittyy sopivan ohueksi kerrokseksi. Annetaan jäätyä 1-2 tuntia (riippuen vuoan koosta). Jäädyke säilyy pakastimessa hyvänä pari viikkoakin. Jäädyke nostetaan lämpimään 10-15 minuuttia ennen tarjoilua. Mustikka-melban aineet blendataan sileäksi kastikkeeksi juuri ennen tarjoilua.

Sitruunamousse

Melkein samaa kuin viimeksi, mutta vähän eri muodossa. Gloriasta löytyneen sitruunavaahdon pohjana on lemoncurd tai sitruunakiisseli, johon sekoitetaan kerma- ja valkuaisvaahtoa. Unelmapehmeä mousse viimeistellään kermavaahdolla, valkosuklaaströsseleillä ja marengilla. Tai niiden puuttuessa vaikka kaapista löytyneillä mansikoilla kuten kuvassa. Käytin  mousseen samaa kiisselireseptiä kuin sitruuna-marenkitorttuun - hyvällä menestyksellä - mutta tässä alkuperäinen ohje.

 

Sitruunamousse
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
ripaus suolaa
2 sitruunan raastettu kuori
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria

Koristeeksi
Marenkia, sitruunankuorta, valkosuklaaströsseleitä

Ensin tehdään kiisseli, joka saa jäähtyä kunnolla ennen seuraavaa vaihetta. Kaksi kokonaista munaa ja kaksi keltuaista (valkuaiset säästetään vaahtoon) laitetaan kattilaan sokerin, suolan, sitruunankuoriraasteen ja sitruunamehun kera. Seosta kuumennetaan koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia tai kunnes se paksuuntuu. Kaadetaan kulhoon ja laitetaan jäähtymään.

Kiisselin jäähtyessä vatkataan kerma ja valkuaiset omissa kulhoissaan. Kermavaahto maustetaan vaniljasokerilla ja siitä otetaan muutama ruokalusikallinen sivuun koristelua varten.

Jäähtynyt kiisseli lisätään siivilän läpi kermavaahdon sekaan. Lopuksi joukkoon nostellaan kovaksi, pysyväksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset.

Mousse annostellaan neljään annoskulhoon ja laitetaan vielä puoleksi tunniksi kylmään ennen tarjoilua. Koristellaan oman maun mukaan.

Klassinen sitruuna-marenkitorttu

Kirpeä kuin kevätaurinko ja höttöinen kuin hattara. Tämä klassikkotorttu on ehdottomasti yksi suosikkileivonnaisistani. Olen kuitenkin jännittänyt lemoncurdin tekemistä niin paljon, etten ole aikaisemmin yrittänyt tehdä sitruuna-marenkitorttua itse. Tämän tortun tein BBC Good Food -sivulta löytämäni yksinkertaisella ja seikkaperäisellä ohjeella ja torttu onnistui täydellisesti heti ensimmäisellä yrityksellä.

Sitruuna-marenkitorttu
Taikina
175 g vehnäjauhoja
100 g voita pieninä kuutioina
1 rkl tomusokeria
1 keltuainen

Täyte
2 rkl maissitärkkelystä
100 g sokeria
2 sitruunan raastettu kuori
125 ml puristettua sitruunamehua (2-3 sitruunaa)
1 pienen appelsiinin mehu
85 g voita pieninä kuutioina
3 keltuaista ja 1 kokonainen muna

Marenki
4 valkuaista huoneenlämpöisenä
200 g sokeria
2 tl maissitärkkelystä

Taikina valmistetaan nyppimällä voi, sokeri ja jauhot pieniksi muruiksi. Lisätään keltuainen (valkuainen säästetään marenkiin) ja ruokalusikallinen kylmää vettä ja muovataan taikina palloksi. Taikinaa ei saa työstää liikaa, jotta vehnään ei synny sitkoa. Taikinasta kaulitaan jauhotetulla pöydällä mahdollisimman ohut irtopohjavuoan pohjan ja reunat peittävä levy. Taikina nostetaan kaulimen avulla vuokaan, painellaan paikoilleen ja leikataan reuna tasaiseksi. Pieni repeily nostettaessa tai painellessa ei haittaa, sillä taikina leviää paistettaessa. Pohjaan pistellään haarukalla reikiä ja vuorataan foliolla (kiiltävä puoli taikinaa vasten). Taikinana annetaan levätä kylmässä puolesta tunnista tuntiin (tai vaikka yön yli).

Taikinan levätessä on hyvää aikaa esivalmistella täytettä: raastaa sitruunankuoret hienoksi raasteeksi, erotella keltuaiset ja vatkata ne munan kanssa, puristaa sitruunamehu, mitata ja kuutioida voi, puristaa appelsiinimehu ja sekoittaa se veteen niin, että saadaan yhteensä 2 dl laimennettua mehua.

Uuni kuumennetaan 200 asteeseen ja pohjaa esipaistetaan noin 15 minuuttia ensin folion kanssa (folion päällä painona kuivattuja herneitä tai vaikka riisiä) ja sitten vielä muutama minuutti ilman foliota niin, että pohja on kypsä ja kauniin kullankeltainen.

Sillä aikaa kun pohja kypsyy, tehdään täyte. Maissitärkkelys, sokeri ja raastettu sitruunankuori mitataan keskikokoiseen kasariin. Lisätään sitruunamehu ja laimennettu appelsiinimehu samalla sekoitellen. Seosta lämmitetään keskiteholla koko ajan sekoittaen, kunnes se on paksua ja sileää. Kun seos alkaa kiehua, se siirretään levyltä siksi aikaa kun joukkoon vatkataan voikuutiot. Kun voi on sulanut, kasari siirretään takaisin levylle. Lisätään munaseos ja jatketaan kuumentamista koko ajan raivokkaasti vispaten kunnes seos taas muutaman minuutin päästä alkaa paksuuntua ja irtoilla lusikasta tai kuten BBC ilmaisee kuvaavasti: ”plops from the spoon”.

Sitten valmistetaan marenki. Valkuaiset vatkataan pehmeäksi vaahdoksi, johon lisätään puolet sokerista lusikallinen kerrallaan koko ajan vatkaten, sitten maissitärkkelys edelleen koko ajan vatkaten ja lopuksi loput sokerit lusikallinen kerrallaan vieläkin vatkaten. Nyt marengin pitäisi olla silkkisen pehmeää, kiinteää ja hienoa vaahtoa, joka asettuu helposti ”huipuiksi”. Täyte kaadetaan pohjalle ja päälle lusikoidaan marenki aloittaen reunoilta. Jos marengin levittäminen aloitetaan keskeltä, täyte kasautuu keskeltä reunoille. Marenki kannattaa lusikoida niin reunaan, että se koskettaa taikinaa ja ankkuroituu näin paikoilleen. Loppu marenki lusikoidaan keoksi tortun keskelle ja pyöräytetään lusikalla kauniiksi pyörteeksi.

Torttua paistetaan vielä 1820 minuuttia kunnes marenki on rapeaa ja saa väriä. Tortun annetaan jäähtyä ensin vuoassa puolisen tuntia ja sitten vähintään toiset puoli tuntia tarjoiluastiassa ennen leikkaamista, jotta täyte ei ala valua. Syödään samana päivänä.

Ruispalaa ja Nutellaa

Minulle Vaasan Ruispala edustaa aidointa yhdeksänkymmenlukua, aikaa jolloin pussileipä tuli Kouvolan Prismaan syrjäyttämään silloin auttamattoman vanhanaikaiset kiviarinalla paistetut ruislimput ja maalaisleivät. Valmiina paloina! Suorakaiteenmuotoisena! Niin pehmeänä!

Sitten osat vaihtuivat. Limput, rieskat ja maalaisleivät maistuivat taas houkuttelevilta eikä Ruispalat-pussi löytänyt meidän ostoskoriin pitkään aikaan (tosin se on edelleen Suomen suosituin leipä, joten aika monen muun koriin on ilmeisesti löytänyt). Ennen kuin Teresa Välimäen workshopissa niitä taas kokeiltiin. Maistuipa muuten tosi hyvältä.

Ideana oli kehitellä oma leipä kahvi- tai noutopöydässä tarjottavaksi. Ammattilainen luotti lohen, avocadon ja ruisleivän komboon. Lähdin itse seilaamaan siniselle merelle, ilman mitään suuntaa, tuttua ja turvallista. Nyt kun siihen oli kerran mahdollisuus. Kuvissa vispilöimäni miniruispalat:

- Possun savukasler, vaniljatuorejuusto & punaherukka
- Lemoncurd, brie & mustikka
- Nutella, vadelma & sitruunaverbena sekä toinen samanlainen merisuolalla maustettuna (mikä toimi täydellisesti!)

Näitä tarjotaan sitten seuraavassa vauva-joryssä. Tervetuloa!

Pariisilaisäidin jugurttikakku

Tätä kakkua Pamela Druckermanin kirjan Kuinka kasvattaa bébé mukaan pariisilaisäidit ja -tyttäret leipovat yhdessä joka sunnuntai. Kauniisti puetut lapset eivät kinaa eivätkä kitise, keittiö pysyy siistinä ja äidin pinna roikkuu rentona kuin riippukeinu. Makeaa maistellaan pikkuisen joka päivä, eivätkä ihannepainoiset lapset saa infernaalisia raivareita marketin makeisosastolla tai ahda ahneuksissaan kerralla suuhunsa koko megamättömixpussia ja sen jälkeen riehu sekopäisinä sokerihumalassa. No, meillä elellään hyvin perihelsinkiläisessä arjessa, mutta saahan äiti unelmoida... Ja tämä pariisilainen päiväuni maistuu makeammalta mansikoilla ja kermavaahdolla päällystetyn suklaisen jugurttikakun kera!

Alkuperäisessä reseptissä oli kaksi munaa, mutta kakusta tuli mielestäni liian tiivis. Mietin, että mummon piimäpohjainen omenapiirakkakin pysyy koossa ilman munaa niin miksei jugurttikakkukin. Tulos oli ilmavampi ja kakku pysyi hyvin koossa, kun käytin taikinaan tukevaa turkkilaisjugurttia ja kohotukseen soodaa.

Jugurttikakku

2 prk (à 200 g) maustamatonta jugurttia (ei rasvatonta!)

1 prk voisulaa (tai rypsiöljyä)

(2 munaa)

1-2 prk sokeria (maun ja täytteiden mukaan)

1 tl vaniljasokeria

2 prk vehnäjauhoja

2 tl soodaa (leivinjauhetta)

Lisäksi taikinaan voi sekoittaa esim.:

marjoja

hedelmäpaloja

omenasosetta

suklaa- tai karkkirouhetta

kuivattuja hedelmiä

pähkinöitä

Uuni lämmitetään 200-asteiseksi. Kakkuvuoka voidellaan ja korppujauhotetaan. Jogurtti kipataan kulhoon ja tyhjällä purkilla mitataan mukaan voisula, sokeri sekä vaniljasokeri (ja rikotaan munat) ja sekoitetaan varovasti. Lisätään jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Lopuksi taikinan voi maustaa suklaarouheella marjoilla, hedelmillä, omenasoseella jne. kulloisenkin mieliteon ja kaapin sisällön mukaan. Kakkua paistataan noin 35 minuuttia. Kumotun ja hieman jäähtyneen kakun voi halutessaan päällystää ranskankermalla, johon on sekoitettu tomusokeria tai kermavaahdolla ja marjoilla.

Pulled Pork Jack & Ginger

Possun halvemmat ja rasvaisemmat ruhonosat ovat kohonneet salonkikelpoiseksi trendisapuskaksi. Kevään jokaisessa ruokalehdessä on ollut vähintään yksi resepti, jossa neuvotaan kuinka potkaa, kylkeä, etuselkää, lapaa tai poskea pitkään kypsentämällä loihditaan suussa sulavan mureita herkkuja. Myös Taste of Helsinki -tapahtuman 12 ravintolasta kuusi tarjoili pitkään kypsennettyä possua!

Possun liha ei itsessään ole mitenkään maukasta – vaikka sitä kuinka hauduttelisi. Tarvitaan kehiin kunnon soosit. Pienessä Vispiläkaupassa olemme aikaisemmin haudutelleet karamellipossua ja nyt kokeilimme Pulled Porkia eli revittyä possua, jonka tarjoilimme coleslawn eli kaali-porkkanasalaatin kera leipäviipaleiden välissä.

Pulled Pork

Noin kilo kasleria (myös luuton kylki käy)

1 rkl savustettua paprikajauhetta

1 rkl suolaa

½ rkl mustapippuria

1 rkl kuivattua valkosipulia

1 ½ rkl tummaa ruokosokeria

Maustekastike Jack & Ginger

2 dl lihalientä

2 dl inkivääriolutta

½ dl valkoviinietikkaa

½ dl ruokosokeria

3 rkl viskiä

2 rkl raastettua inkivääriä

1 raastettu valkosipulinkynsi

500 g paseerattua tomaattia

Coleslaw

½ kerä kaalia

2 porkkanaa

Kastike:

1 munankeltuainen

1,5 dl rypsiöljyä

1 tl Worcestershire-kastiketta

ripaus sokeria

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Lisäksi

Leipää esim. chiabattaaa tai sämpylöitä

Tuoretta tomaattia

Salaattia

Juustoviipaleita

Possun mausteet sekoitetaan keskenään ja hierotaan lihan pintaan. Liha jätetään tunniksi huoneenlämpöön maustumaan. Possu laitetaan reunalliseen uunivuokaan ja työnnetään paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan. Possu laitetaan 90-asteiseen uuniin ja annetaan paistua, kunnes se on reippaasti ylikypsää eli sisälämpö on 93 astetta. Tähän menee lihapalan koosta ja uunista riippuen noin 6-7 tuntia. Jos possu näyttää olevan vaarassa kuivua, sen voi peittää foliolla heti tai vaikka kypsentämisen puolessa välissä.

Kastikeainekeset mitataan kattilaan ja annetaan kiehua hiljakseen kasaan ainakin puolisen tuntia. Kun possun sisälämpö on 93 astetta, sen pinta kostutetaan maustekastikkeella ja karamellisoidaan nopeasti 225 asteen lämössä. Possu kääritään folioon ja annetaan lepäillä vielä tunnin verran ennen repimistä. 

Ylikypsän, murean lihan repiminen käy helpoimmin kahdella tukevalla haarukalla. Loput kastikkeesta kaadetaan revityn lihan päälle. Lihan voi hyvin valmistaa edellisenä päivänä ja laittaa jääkaappiin odottamaan, jolloin se kuumennetaan uudelleen uunissa tai paistinpannussa.

Coleslawta varten porkkanat kuoritaan ja raastetaan sekä kaali leikataan ohuiksi suikaleiksi. Munankeltuaiset laitetaan pieneen, korkeareunaiseen kulhoon ja vatkataan niiden rakenne rikki. Lisätään öljyä koko ajan voimakkaasti vatkaten ensin tippa kerrallaan ja vähän isompana norona, kun majoneesi muuttuu vaaleaksi ja kiinteäksi. Kastike maustetaan ja sekoitetaan kaalin ja porkkanan joukkoon. 

Possu ja coleslaw annostellaan leipäviipaleiden tai sämpylöiden väliin. Maun mukaan väliin voi lisätä vaikka majoneesia, tuoretta tomaattia, salaattia ja juustoa.

Juureva ruisleipä

Osallistuin Suomen Gastronomien Seuran kanssa Varpulan ruisleipäkurssille, mistä jokainen osallistuja sai mukaansa palan 107 vuotta vanhaa ruisleipäjuurta sekä tarkat ohjeet. Sitten vaan kokeilemaan kuinka omat ruisleipäleipurin siivet kantavat.

Laitoin juuren heti tekeytymään ohjeen mukaisesti ja kävin välillä kurkkailemassa sen kuulumisia. Juuri selkeästi eli omaa elämäänsä, mutta kun leivonnan aika koitti, se ei enää kuplinut. Varpulan emäntä olikin rohkaissut, että kuplat ovat suotavia mutta eivät pakollisia. Tilanne on vakava vasta kun taikina ei kohoa. Silloin voi kokeilla lisätä taikinaan lämmintä vettä ja ruisjauhoja ja antaa taikinan heräillä pari tuntia. Aikaisempien leipomuksieni kohdalla tilanne on todennäköisesti ollut päinvastainen, sillä kurssilla oppimani perusteella luulen, että taikinani on joskus jopa käynyt ja lopputuloksena on ollut hyvin kitkerä, kova ja hapan leipä. Halutessaan leivästä saa toki happamampaa kypsyttelemällä juurta kolme vuorokautta, mutta silloin juuri vaatii jo hyssyttelyä ja hoivailua aika ajoin.

Varpulan ohjeesta poiketen, minun hauiksillani taikinaan sai sekoitettua vain 2 kg jauhoja. En antanut sen masentaa, koska leipominen onnistui siitä huolimatta. Sain yhdestä taikinasta kuusi pienehköä reikäleipää eli kolme pellillistä, jotka paistoin yhtä aikaa kiertoilmauunissa, sekä kaksi limppua, joista toisen kuorrutin korianterin ja toisen kuminan siemenillä. Paistoin leivät vesihöyryssä leivinkiven päällä, sillä mielestäni ruislimpun kuori ei voi koskaan olla liian rapea. Eikä lämpimän leipäviipaleen päällä voi koskaan olla liikaa voita! Mmmmmm....

Juureva ruisleipä

1. vuorokausi: juuri

noin ½ dl juurta

2 litraa kylmää vettä

3 dl ruisjauhoja

Juuresta, vedestä ja ruisjauhoista sekoitetaan löysä velli, joka jätetään liinalla peitettynä huoneenlämpöön vuorokaudeksi hapantumaan. Juuren voi lisätä seokseen suoraan pakkasesta, jolloin vesi voi olla kädenlämpöistä, jotta juuri sulaa nopeammin.

2. vuorokausi: juuri

1 litra ruisjauhoja

2 rkl suolaa

Juureen lisätään litra ruisjauhoja sekä suola, joka hidastaa taikinan hapantumista. Sekoitellaan ja jätetään taas vuorokaudeksi tekeytymään.

3. vuorokausi: leivonta

noin 2,5 kg ruisjauhoja

(2 dl ruisrouhetta ja ruissuurimoita)

Juureen lisätään jauhoja, kunnes taikina on niin tiukkaa ja kimmoisaa, että siitä saa pyöriteltyä palloja jauhotetuilla käsillä. Valmis ruistaikina ei anna merkkejä, kuten irtoile kulhon reunoista, vaan leipojan täytyy vain luottaa omiin tuntemuksiinsa. Taikina on paras sekoittaa ainakin loppuvaiheessa käsin, sillä tiukka ruistaikina hyydyttää voimakkaimmankin kodinkoneen ja vääntää puulastat. Käsin vaivatessa jauhojen määrään saa myös parhaan kosketuksen.

Jauhojen sekaan voi lisätä ruisrouhetta tai suurimoita kokojyväfiiliksen aikaansaamiseksi. Jos taikinasta on tarkoitus leipoa reikäleipiä, suurimoiden kanssa kannattaa olla säästäväinen, sillä ne kovettuvat paistettaessa leivän pinnalla. Reikäleivässä kuoren suhteellinen osuus on suuri ja on ikävää, jos kivikovat jyväset raapivat kitalakea leipää nautittaessa .

Kun taikina on muovailtavaa, se jätetään puoleksi tunniksi liinan alle kohoamaan. Valmiista taikinasta otetaan muutama puolen desin pala juurta pakasteeseen! Ainakin kaksi sen varalta, että tämä erittäin tärkeä leivontavaihe unohtuu tai jos juurta haluaa vaikka antaa ystävälle lahjaksi.

Reikäleivät muotoillaan niin, että kohonneesta taikinasta otetaan kahden nyrkin kokoisia palasia, jotka pyöritellään palloiksi ja litistetään sitten leivinpaperilla peitetylle pellille parin sentin paksuisiksi kiekoiksi. Reiän voi tehdä esimerkiksi kuohuviinilasilla, jos kotoa ei satu löytymään sopivaa lehmänsarvea. Reikäleivät pistellään haarukalla tai niihin voi Varpulan tapaan painella kuvioita vaikka piparkakkumuotilla. Limppuihin otetaan vähän reilummin taikinaa, joka pyöritellään kartiomaiseksi keoksi eli limpun esiasteeksi, jotka sitten leviävät uunissa limpuiksi. Limput voi halutessaan kierittää esim. kuminan tai korianterin siemenissä, rosmariinissa ja sormisuolassa. Limppusiivussa on vain vähän kuorta, jolloin mausteet antavat kivan vivahteen olematta liian hallitsevia. Leivät jätetään vielä 30 minuutiksi kohoamaan.

Tällä välillä uunin voi kuumentaa 200 asteeseen. Käsittelen tässä kirjoituksessa vain sähköuunia, jos haluaa ohjeita leivinuunin käyttämiseen, niitä saa Varpulasta. Reikaleipäpeltejä voi nostella kiertoilmauuniin kolme kerrallaan ja limppupeltejä kaksi. Reikäleipiä paistoin 200 asteessa 10 vuotta vanhassa kiertoilmauunissamme noin 40 minuuttia ja pieniä limppuja ensin 250 asteessa 10 minuuttia ja sitten 200 asteessa 40 minuuttia. Limppuja sumuttelin paistamisen alussa vedellä, jotta kuoresta tulisi extrarapea. Kypsän ruisleivän tuntee kuminasta, joka kuuluu pohjaan koputettaessa. Koputtelua ei tarvitse ujostella, sillä ruisleipä ei lässähdä vaikka uunin avaisi tai leivän ottaisi hetkeksi pois uunista kesken paistamisen.

Kypsät reikäleivät kääritään leivinpyyhkeeseen ja limput voi nostella ritilälle ja peittää liinalla. Näin molemmat versiot saavat ideaalisen kuoren rapeuden. Leivät kestävät hyvin pakastamista ja levittävät uunissa sulatettaessa ihanan, tuoreen leivän tuoksun koko asuntoon.