Älä lähde Japanista ennen kuin olet maistanut...









Ruokamatka Japaniin on hyvä syy ja tyylikäs tapa palata ”äitiyslomalta” vispilöimään. Blogin kirjoittaminen loppui raskauspahoinvointiin, jonka aikana ruokavalio koostui ensin rasvaisesta ja mielikuvituksettomasta pikaruuasta ja sitten järkyttävän närästyksen alettua maustamattomattomista ja hyvin kypsennetyistä mössöistä.Emme siis kokkailleet mitään kiinnostavaa.

Mutta Japanista voisi tarinoida vaikka kokonaisen romaanin. Ruoka on keskeinen osa kulttuuria ja yhteiskuntaa ja raaka-aineisiin, valmistukseen ja esillepanon estetiikkaan suhtaudutaan suurella vakavuudella. Kioto-Kobe-Isejingu-reissun ehdottomia huippukohtia oli Nishiki-ruokamarkkinat, äitienpäivälounas Kobessa sekä kaiseki-illallinen ryokanissa eli perinteisssä japanilaisessa majatalossa paperiseinineen ja tatamimattoineen. Muita ”Don't leave Japan without trying these foods” -listallamme oli wa-gyūn eli japanilaisen pihvilihan lisäksi:
  • Unagi eli ankerias. Tätä arvostettua kalaherkkua maistoimme Kioton Nishiki-ruokamarkkinoilla vartaassa sekä nigiri sushissa.
  • Kaiseki eli japanilainen haute cuisine. Ateriat ovat valmistettu parhaista raaka-aineista uskomattomalla hienostuneisuudella ja taidolla. Ruokaelämyksen kruunavat silmiä hivelevä esillepano, kauniit astiat sekä perinteikäs tarjoiluseremonia.
  • Ramen eli nuudelikeitto. Maukasta, yksinkertaista ja herkullista. Ramen-paikkojen valikoima on suuri, mutta onneksi ikkunoissa olevat muoviannokset helpottavat paikan valitsemista. Saa ryystää!
  • Okonomiyaki eli japanilainen ”pizza”. Kanamunasta ja raastetuista kasviksista tehdystä taikinasta paistetaan teppanilla eli pyötään upotetulla parilalla lettu, joka täytetään lihalla tai merenelävillä sekä maustetaan kastikkeilla, majoneesilla ja mausteilla. Ravintolasta riippuen pöytään tulee taikina ja täytteet, joista ruokalaijat valmistavat lettusensa alusta asti itse tai sitten valmis lettu, joka paistellaan valmiiksi ja maustetaan oman maun mukaan. Mukavaa puuhastelua, jonka lomassa ehtii nauttia pari Asahia ja hyvästä seurasta.
  • Sushi. Tällä ei ole mitään tekemistä lounastarjouksen mielikuvituksettomasti lohella päällystettyjen maustamattomien riisipallukoiden kanssa. Perinteikkäässä sushissa ison kulhon pohja on peitetty tuhdilla riisikerroksella, jonka päällä lekottelevat raa'at kala-, äyriäispalat sekä munakas ja pikkelöidyt kasvikset. Parisataa vuotta sitten Tokiolaiset keksivät modernin sushin eli valmiit suupalat, jotka ovat saavuttaneet suuremman suosion niin japanilaisten kuin gaijinien keskuudessa.
  • Yakitori eli hiiligrillissä grillatut vartaat. Matkamme kallein ja ainoa syömättä jäänyt ateria. Raakaa kanaa, raakaa possua, kitkeriä paprikoita sekä sisäelimiä, joiden kypsyysastetta emme edes uskaltaneet kokeilla... Viiriäisenmunat olivat ainoat syötäväksi kelpaavat koko take away -annoksessamme. Onneksi olimme varustaneet hotellihuoneen kaikenlaisella naposteltavalla ja Asahi super dry -oluella!
  • Sukiyaki eli pyötägrillissä valmistettu liha. Sukiyaki-ravintolassa grillailimme eksklusiivista Matsusaka-härkää, jota pidetään Kobe- ja Yonezava-härän ohella yhtenä arvostetuimpana lihana. Täytyy sanoa, että kaikki hullulta kuulostavat kasvatusmetodit, kuten karjan hierominen, rentouttavan musiikin soittaminen ja oluen juottaminen kannattaa, sillä liha suli suussa. Harmittaa, että tätä sanontaa viljellään niin paljon, koska tämä liha kirjaimellisesti SULI suussa. Pelkkä muisto tästä upeasta makuelämyksestä saa hyrisemään mielihyvästä!
  • Tempura eli taikinoituina uppopaistetut kasvikset ja merenelävät. Tällä hienostuneella, kauniilla ja kevyellä ruualla ei ole mitään yhteistä uppokeittimessä liotettujen ranskalaisten kanssa.
  • Shofin-ryori eli budhalainen kasviskeittiiö jäi kokematta pienen kartanlukuvirheen takia. Mutta nyt meillä on hyvä syy palata Japaniin!
Ruokaelämysten listaan voisi vielä lisätä omaksi kohdakseen samuraimiekkamestari Aritsugun veitset, sillä ilman sellaista kenenkään herkkusuun ei kannata lähteä kotiin. Veitsi painuu kuin itsestään tomaattien tai vaikka lihan läpi. En ole ennen ymmärtänytkään, millainen nautinto on leikata terävällä, oikein painotetulla veitsellä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...