Saaristolaisleipä



Helppo ja mehevä saaristolaisleipä oli yllättävän helppotekoinen. Kun ei pihtaile siirapin kanssa, kostuttaa leivät huolella ja antaa valmiin leivän tekeytyä kylmässä pari päivää, itse tehty leipä päihittää silakkamarkkinoilla 7 euron kappalehintaan myydyt limput mennen ja tullen. Resepti löytyi kesäisestä Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Saaristolaisleipä
1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl olutmaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja
2 rkl voita vuokien voiteluun

siirappivesi voiteluun
1 ½ dl vettä
½ dl siirappia

Taikinasta tulee kaksi leipää. Kaksi 2 litran vetoista vuokaa voidellaan valmiiksi odottamaan.

Piimä lämmitetään kädenlämpöiseksi ja murennetaan hiiva joukkoon puuhaarukalla sekoitellen. Lisätään kuivat aineet ja siirappi ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Taikinaa ei vaivata, sillä vehnäjauhoihin ei haluta syntyvän sitkoa. Taikina jaetaan vuokiin ja annetaan nousta leivinliinalla peitettynä 1 ½ tuntia.

Uuni kuumennetaan 175 asteeseen ja leipiä paistetaan keskitasolla noin kaksi tuntia. Kun leivät ovat olleet uunissa 1 ½ tuntia, ne valellaan kauttaaltaan siirappivedellä. Paistamista jatketaan vielä 30 minuuttia. Jos pinta tummuu liikaa, vuokien päälle voi asettaa leivinpaperin.

 Kypsien leipien annetaan jäähtyä vuoissaan. Leivät ovat parhaimmillaan parin päivän päästä, kun niiden annetaan tekeytyä kylmässä.

Sopii loistavasti mausteisten silakoiden ja sillien tai savukalatahnan kanssa tai toast skagenin pohjaksi.
Hoku

Helsingin Punavuoreen on keväällä ilmestynyt kuin varkain erinomainen pieni ravintola. Tämä siisti, valoisa ja pelkistetty lokaali löytyy Albertinkadun ja Merimiehenkadun kulman kolosesta, jossa kulman kundit ja muut ammattilaiset ovat aiemmin imuroineet bisseä ja pitsoja kalenteriin tai kelloon katsomatta. Hokun keittiöstä löytyy sekä havaijilaista että japanilaista osaamista, joten maut ovat kaikessa eksoottisuudessaan, pohjoisen olosuhteet toki huomioon ottaen, erinomaisen autenttiset.

Maistoimme kaverin kanssa Bi Bim Bap:in (ohuita beef teriyaki -siivuja pikkelöityjen vihannesten ja riisin kera, päällä höyrytetty muna ja mausteinen kocuchung-kastike) sekä aivan erinomaisen herkullisen Crispy Pork Bellyn. Kuriositeettina mainittakoon, että mausteisen kimchin kanssa tarjoiltu possunkylki oli niin hyvää, että sitä piti ehdottomasti saada vielä lisää. Ystävällinen tarjoilija sitten kokin kanssa loihtikin vielä ylimääräiset makupalat, vaikka keittiö oli jo kiinni ja tarjoilijat odottivat kärsivällisinä kotiinpääsyään. Mutkattomasta ja ystävällisestä palvelusta siten vielä erityiskiitos.
BI BIM BAP, 19 eur.

BRAISED CRISPY PORK BELLY, 17 eur.
Hokun viinilista on ruokien haastavista mauista johtuen ymmärrettävän kompakti, mutta oluita voisi olla muutama lisää. Yhden käynnin perusteella voimme lämpimästi suositella Hokua yhtenä Eteläisen Helsingin hinta-laatusuhteeltaan parhaan maun suuhun jättävistä ravintoloista. Tila on pieni, joten varaus suositeltava.

Rätistä asiaa, eli näppärä viinigadget


Kirkas lasi, parempi viini. Mielestä puhumattakaan.

Kävimme Helsingin Decanter-shopissa täydentämässä viinilasivarustustamme. Viini-messuilta tutut maistelulasit, Riedelin perus-Ouverturet, ovat  näppäriä ja varmoja joka paikan laseja, jotka kenties juuri siitä syystä tuppaavat silloin tällöin tippua tai kolahtaa esimerkiksi astianpesukoneessa. Puodin ystävällinen emäntä antoi meille lasiostostemme kaupanpäällisiksi saman lasifirman mikrokuituliinan kokeiltavaksi. Se on kuulemma varta vasten tehty lasinkiillotusta varten. Humpuukia tai ei, mutta sitähän oli kokeiltava.

Täytyy myöntää, että räteillä on eroja. Olemme aikaisemmin kokeilleet Clas Ohlsonin halpoja mikrokuituliinoja, jotka paitsi koppuroituivat, myös jättivät kirkkaiksi toivottuihin pintoihin tuhruisia raitoja. Ne päätyivätkin nopeasti jääkaapin ja liesitason pyyhkimiseen. Viinilasien kiillotukseen tarkoitettu erikoisrätti sen sijaan teki mitä lupasi, eli miedolla saippualla suoritetun kevyen pesun jälkeen kuivasi ja kiillotti ne kristallin kirkkaiksi. Vaikka käsin tiskaamisen ei olettaisi kuuluvan kenenkään mielipuuhiin, niin tämän rätin saavuttua eivät herkät lasit ole Vispiläkaupassa konemyllytykseen enää päätyneet.

Tärkein ohje viinilasin kuivaamiseen ja kiillottamiseen on, että lasia ei saa koskaan pyörittää kannasta kiinni pitäen. Kuivausrätti onkin tarpeeksi suuri, jotta sitä voi tunkea tarpeeksi paljon lasin sisään ja sitä riittää silti lasin ympärille, jotta kuppia voi hellästi pyöritellä kämmentä vasten. Kuulostaa perin epämiehekkäältä ja pikkusormi pystymäiseltä hifistelyltä, mutta lopputulos on palkitseva ja uutta viinikaatoa sisäänsä suorastaan kutsuva. Suosittelemme.

Tuotteen virallinen tuoteseloste on kaikessa liinamaisuudessaan tällainen:

Riedel mikrokuituliina on suunniteltu lasien puhdistukseen, kiillotukseen ja huoltamiseen. Liinalla on erinomainen imukyky, eikä se jätä lainkaan nukkaa laseihin. Liina helpottaa lasien huoltoa tehden niistä säihkyvän kirkkaat. Liinaa voi käyttää myös esimerkiksi ikkunoiden, peilien ja silmälasien kiillotukseen. Konepesu 60 astetta, viinitahrojen poistoon liinaa kannattaa keittää.  Hinta: 24,90 €

Vicarage Lane: hyviä uutisia Uudesta-Seelannista!

Karviaista, hikeä ja (ilon)kyyneleitä.

Vispiläkauppiaat saivat mielenkiintoisen kutsun viinimaahantuojan edustajalta: hän kutsuisi uusi-seelantilaisen viinintekijäpariskunnan, itsensä ja kyseisten viinien tuotepäällikön Pieneen Vispiläkauppaan illalliselle. Eihän tällaisesta kutsusta voinut kieltäytyä, sillä tiesimme, että ruoka olisi ainakin hyvää ja kyytipojaksi luvattiin riittävästi lempiviinejämme uudesta maailmasta. Marlborough'n alueen Sauvignon Blanc on kuulunut Vispiläkaupan vakiovarusteisiin blogimme perustamisesta lähtien ja viime aikoina myös samojen kylien Pinot Noirit ovat löytäneet paikkansa laseistamme.

Kylään olisi siis kunnia saada Vicarage Lanen viinintekijäpariskunta, Suomesta pelkkää hyvää ajattelevat ja puhuvat uusiseelantilaiset John Kennard ja Satu Lappalainen legendaariselta sumujen lahdelta Cloudy Baysta. He saapuivat sikäläisten kesälomien alta emännän kotikulmille talvea viettämään. Matkallaan Pohjolan sydänmaille he pysähtyivät päiväksi Helsinkiin antamaan haastattelun Glorian Ruoka ja Viinille ja illallistamaan luonamme Pienessä Vispiläkaupassa.


Enologian lisäksi pruuvasimme tietenkin John Kennardin rallitaidot PlayStationin avulla, eikä nuoriso kuvia kumartanut. Voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä.

Vicarage Lanen tila sijaitsee Blenheimissa, Marlboroughin maailmankuulun viinialueen sydämessä, kuuluisan sumuisen lahden poukamassa. Blenheim on yksi Uuden Seelannin aurinkoisimmista kaupungeista ja Kennard-Lappalaisten lähes 8 hehtaarin suuruiset, pääosin Sauvignon Blancia kasvavat tilukset sijaitsevat aivan sen kaikista tunnetuimman Cloudy Bay -tilan naapurissa. Tilan nimi juontaa juurensa perin hauskaan sattumaan: John-isäntä oli viinintekijäuransa alkumetreillä käymässä Lontoossa ja joutui puhelimitse ohjeistamaan kotopuolessa olevaa lakimiestä, joka oli jättämässä sisään yhtiön perustamispapereita. Lakimiehen tiedustellessa perustettavalle yhtiölle annettavaa nimeä, vilkaisi John kämpän ikkunasta ulos ja huomasi talon seinässä kivalta kuulostavan kadunnimen. Itä-Lontoolaisen lähiön lisäksi myös yhdeltä maailman arvostetuimmalta viinialueelta löytyy nyt Vicarage Lane. Tilan päätuote on Sauvignon Blanc, jonka rypäleitä kasvaa sadosta riippuen vajaat 100 tonnia vuodessa. Siitä saadaan 75-80.000 litraa valmista viiniä, josta merkittävä osa viedään/tuodaan Suomeen. Sauvignon Blancin lisäksi tila tuottaa myös Pinot Noiria ja Rieslingiä. John Kennard on viinin lisäksi mestari myös rallissa, sillä hän toimii kartanlukijana kansainvälisellä WRC-tasolla. Kuluvan rallikauden aloittaneessa Ruotsin rallissa John tuli kuskinsa Hayden Paddenin kanssa Super2000-luokassa neljänneksi.


Skagen Jesus Morientes

Alkuruoksi nautimme kutsun esittäjän, Suomen mukaansatempaavimpiin alkoholialan ammattilaisiin kuuluvan Heikki Hilpelän itse leipomaa saaristolaislimppua tymäkän valkosipulisen katkarapu-skagenin kera. Perinteinen herkku toimi erinomaisena makuparina Vicarage Lanen 2010-vuosikerran Rieslingille (14,99 €), joka oli riittävän “off dry” ja mausteinen tukeakseen katkisleipää. Riesling on hunajainen ja sen hapokas kukkeus kantaa pitkään. Annoimme hyväksi havaitulle viinille vielä lisähaasteen jatkamalla sen kanssa toisen pitkät perinteet omaavan alkuruoan, eli suppilovahverokeiton ja virolaisten seenepirukaiden läpi. Hyvin toimi viini niillekin ja koko porukka ihastui makujen yhdistelmiin. Sumuisella lahdella ei viinintekijätkään kuulemma saa saaristolaisleipää ja suppiscappucinoa viiniensä verrokiksi, joten tulikoe Vicarage Lanen kaukomaiden päämarkkina-alueella oli tervetullut. Voimme lämpimästi suositella tätä Rieslingiä mausteisten kala-, äyriäis- ja kasvisruokien seuraan.

Wokkipannu, dim sum -kori, foliota, sokeria ja leppää. Muista irrottaa palohälyttimestä patteri savustuksen ajaksi..
Sumuisen lahden vieraille savustimme pääruoaksi nieriää, joka sai kaverikseen kutunjuustoa ja punajuurilättysiä. Kokonaisuus ei ruokana liene yllätys kenellekään Sauvignon Blancin ystävälle, mutta antoi meille sen sijaan erinomaisen verrokin viinille. Vicarage Lane Marlborough Sauvignon Blanc 2011 (11,99 €) on tuoksultaan hyökkäävän aromikas ja onnistui yllättämään vispiläkauppiaat. Vispel joutui pariin otteeseen vaivihkaa tarkistamaan, ettei oma dödö olisi pettänyt, sillä lasista puski karviaisen, mustaherukan ja vihreän omenan kaverina tymäkkä toimistohiki. Se ei onneksi seurannut viinin makuun saakka, joka on kuiva, terhakan hapokas ja reilun hedelmäinen. Viinintekijä-John kertoi, että on hakenut tuoksuun tätä kaikista parhaisiin Sauvignon Blanceihin kuuluvaa ominaishikeä jo pitkään ja uuden vuosikertansa kanssa siinä vihdoin onnistunut: “You need sweat to win competitions!” Peukut pystyyn, viini ainakin on hyvää.
Testasimme pääruoan kanssa myös Vicarage Lane Canterbury Pinot Noir 2009 (14,99 €), jolle savunieriä, vuohenjuusto ja punajuurilettuset olisivat riittävän rotevaa purtavaa. Eteläisen saaren keskivaiheilla kasvanut viini on tuoksultaan kirsikkainen, mutta siitä puuttuivat odottamamme selkeät ominaispiirteet, kuten maa, syksyn tippuneet tammilehdet ja voimakkaat marjat. Olimme aiemmin ihastuneet saman viinin mielestämme erinomaiseen 2008-vuosikertaan, johon verratuna tämä uusi oli valitettavasti lievä pettymys. Hinta-laatu -suhteeltaan ollaan edelleen voiton puolella. Pääruoan viiniparin voittajaksi nousi kuitenkin aromaattinen Sauvignon Blanc.

Vicarage Lanen viineistä voi lukea lisää viinitalon kotisivuilta ja Sadun ja Johnin kuulumisia voi seurata myös Vicarage Lanen Facebook-ryhmässä. Siellä kerrottiin esimerkiksi juuri etiketöidyistä Vicarage Lanen kuplivista kuohareista, jotka lastataan kohta kohti Suomea. Seuraavia testauksia siis odotellessa..

Kevyesti savustettu nieriä, punajuuriletut, punajuurichipsit sekä nokare vuohenjuustoa





Saimme Pieneen Vispiläkauppaan kunniavieraiksi uusia uusiseelantilaisia ystäviä, joten harjoittelimme etukäteen rentoa ruokapöytäjutustelua. Kolmannen luokan englanninkirja neuvoi hyviä keskustelunavauksia: ”What is your favourite food?”. Eli lempiruoka… sehän on tietenkin pinaattiletut! ”My favourite food is painat pläts!”

Lisäksi pohdimme millaiset suomalais- ja viroalaismaut voisivat sopia Uuden-Seelannin upeiden viinien seuraksi sekä herättää lämpimiä ruokamuistoja suomalaisessa, joka on asunut pitkään ulkomailla. Päädyimme tarjoamaan suppilovahverokeittoa Myllyniemen kotimetsän sienistä virolaisten sienipiirakoiden kanssa, kevyesti savustettua nieriää ja punajuurilettuja vuohenjuuston ja punajuuri chipsien kanssa sekä jälkkäriksi tyrnimarja creme brule.

Yleensä olemme savustaneet kalat perinteisesti pöntössä grillin päällä, mutta nyt kokeilimme savustusta kerrostalo-olosuhteissa wokkipannussa. Kala kypsyi yllättävän nopeasti eikä asuntommekaan savustunut liikaa, kun pidimme liesituulettimen koko ajan päällä. Kalasta ei tullut liian voimakkaan savuista tai kuivaa, kuten monesti valmiiksi savustettu kala on, vaan se jäi täydellisen pehmeäksi, kosteaksi ja juuri sopivan punervaksi keskeltä.

Kevyesti savustettu nieriä
800 g nahallista nieriäfilettä
merisuolaa
noin 1 rkl sokeria
kourallinen savustuslastuja
valkopippuria

Nieriäfileen pintaan hierotaan vähän suolaa. Wokkipannun pohja vuorataan foliolla, jonka päälle laitetaan kourallinen savustuslastuja. Lastujen joukkoon laitetaan ruokalusikallinen sokeria. Kala asetellaan ritilälle, joka laitetaan wokkiin ja lopuksi laitetaan kansi tiukasti päälle. Wokki laitetaan kuumalle levylle ja annetaan savun kehittyä ja kypsyttää kala. Nieriä kypsyy fileen paksuudesta riippuen noin 15­-20 minuutissa kypsäksi. Fileen voi jättää keskeltä mehevän punaiseksi. Maustetaan valkopippurilla.

Punajuuriletut
1 peruna
4 punajuurta
1 kanamuna
2 rkl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

Punajuuret keitetään kypsäksi etikalla maustetussa vedessä. Myös peruna keitetään kypsäksi. Kypsät punajuuret ja peruna kuoritaan ja raastetaan karkeaksi raasteeksi. Kananmuna rikotaan kulhoon, vatkataan kevyesti ja sekoitetaan raasteen joukkoon. Lisätään vehnäjauhot ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Taikinasta paistetaan pieniä lettuja voissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi ja rapeiksi. Letut voi myös paistaa etukäteen ja kuumentaa uunissa ennen tarjoilua.

Punajuuri-chipsit
punajuuri
1 dl ruokaöljyä
sormisuolaa

Punajuuresta höylätään ohuita siivuja perunankuorimaveitsellä. Öljy kuumennetaan pienessä pannussa 130 asteiseksi. Punajuurisiivuja friteerataan öljyssä, kunnes ne alkavat kypsyä ja käpertyä. Jotta punajuurista tulisi rapeita, öljyn täytyy pysyä koko ajan tasaisen kuumana. Kypsät punajuurilastut nostetaan talouspaperin päälle, ripotellaan päälle hieman sormisuolaa ja jätetään kuivumaan.

Annokseen lisäksi
Pehmeää vuohenjuustoa
Tuoretta timjamia

Herkullinen annos kootaan laittamalla lautasella pari punajuurilettua, pala nieriää ja päälle nokare vuohenjuustoa, pari chipsiä sekä muutama oksa timjamia.

Tyrnimarja creme brule


Tyrnimarja creme brule
3 rkl tyrnimarjahilloa tai tyrnimehua
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
4 munankeltuaista
¼ dl sokeria

Pinnalle
1 dl ruokosokeria

Kerma kuumennetaan kiehuvaksi pienessä kattilassa ja maustetaan vaniljasokerilla ja tyrnihillolla. Kananmunan keltuaiset ja sokeri vatkataan vaahdoksi, johon lisätään ensin tipoittain ja sitten hieman suurempina lorauksina vähän jäähtynyttä kermaa. Massa jaetaan pieniin annosvuokiin, jotka laitetaan syvälle uunipellille. Pellille kaadetaan kuumaa vettä hauteeksi, jossa creme bruleet saavat kypsyä 120 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Valmis creme brule on hyytynyt, mutta vielä pehmeä sisältä.

Creme bruleiden annetaan jäähtyä ja laitetaan jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi. Ennen tarjoilua vanukkaiden päälle ripotellaan ruokosokeria, joka sulatetaan rapeaksi kerrokseksi ”tohottimella”. Tarjoillaan heti.

Creme caramel raakamaidosta


Tämä upean täyteläinen creme caramel ja muut maitoherkut syntyivät Särmäharjun raakamaidosta. Lue lisää maitoreseptejä.

Creme caramel
1/2 dl sokeria karamellia varten
6 dl maitoa
1 vaniljatanko
1/2 tl raastettua sitruunankuorta
3 kananmunaa
3 keltuaista
2 dl sokeria

Uuni laitetaan kuumenemaan 180 asteeseen ja etsitään 6 pientä annosvuokaa ja isompi uunivuoka valmiiksi. Kuuman karamellin kanssa pitää olla nopea!

½ dl sokeria sulatetaan kuumalla pannulla vaaleanruskeaksi varoen polttamasta sitä. Karamelli jaetaan annosvuokien pohjalle. Karamelli sulla uudelleen uunissa, joten se saa jähmettyä vuokiin.

Kokonaiset kananmunat, keltuaiset ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Maito kaadetaan kattilaan ja halkaistusta vaniljatangolla kaivetaan siemenet maidon sekaan. Maito kuumennetaan kiehumispisteeseen ja lisätään vähitellen munavaahtoon koko ajan sekoittaen. Jos maito on liian kuumaa, kananmuna kypsyy kokkareiseksi. Lopuksi lisätään raastettu sitruunankuori.

Seos jaetaan vuokiin sulaneen sokerin päälle. Annosvuoat asetellaan yhteen isoon korkeareunaiseen uunivuokaan, joka täytetään kiehuvalla vedellä annosvuokien puolen välin yläpuolelle. Vuoka laitetaan uuniin ja vanukkaiden annetaan kypsyä vesihauteessa noin 45-60 minuuttia. Jos pinta lähtee ruskettumaan liian nopeasti, vuoat voi peittää foliolla.
Vanukkaat nostetaan vesihauteesta, annetaan jäähtyä ja laitetaan vielä kahdeksaksi tunniksi jääkaappiin. Kun on tarjoilun aika, vanukas irrotetaan vuoan reunoilta pyöräyttämällä pientä veistä reunaa pitkin ja kumotaan lautasille.

Munajuustoa aidosta raakamaidosta








Maitoa suoraan maitotilalta, ei Maatilatorilta. Auto kyntää sohjoista pihatietä, navetta tuoksahtaa kun jo pihaan käännyttäessä. Jussi-paitaan ja verkkareihin sonnustautunut isäntä täyttää kolmen litran tonkkamme suoraan maitotankista. Maistuvaa, täyteläistä maitoa suoraan lehmistä. Ilman brändiä, design-pakkausta ja värivaloja.

Särmäharjun maidosta syntyi maailman maukkaimmat plätyt suolaisen ja makean täytteen kanssa, creme caramel ja munajuustoa, josta myöhemmin palak paneeria eli juustoa intialaisen pinaattikastikkeen kera.

Munajuusto raakamaidosta
(kaksi juustomuotillista)
7 dl talouspiimää
2 l maitoa
3 munaa
2 rkl suolaa

Talospiimä jätetään vuorokaudeksi huoneenlämpöön hapantumaan. Myös puiset juustomuotit on hyvä laittaa ajoissa veteen likoamaan, jolloin kuiva puu ei ime kaikkea nestettä juustosta ja valmis juusto irtoaa paremmin.

Juuston valmistus aloitetaan rikkomalla munat piimän joukkoon ja vatkaamalla tasaiseksi. Maito kuumennetaan paksupohjaisessa kattilassa kiehumispisteeseen. Piimä-munaseos lisätään maidon joukkoon ja annetaan seoksen kiehahtaa. Kattila nostetaan levyltä ja annetaan seisoa, kunnes juustomassa alkaa erottua nesteestä eli noin puolisen tuntia.

Juustomuotit vuorataan ohuella harsolla. Juustomassa nostetaan kattilasta muotteihin reikäkauhalla. Massa tasoitetaan, nostetaan harson reunat juuston päälle ja laitetaan kannet päälle. Juustoista puristetaan ylimääräiset nesteet pois ennen kuin ne laitetaan jääkaappiin tekeytymään vähintään kolmeksi tunniksi.

Munajuusto on erinomaista sellaisenaan ruisleivän päällä. Sen voi myös paistaa kermassa ja nauttia hillon kera tai tehdä intialaisen palak paneerin Pienen Vispiläkaupan ohjeella.

Omenakakku mustasta leivästä



Söimme Tallinnassa Kamahousessa ihanaa jälkiruokaa, joka oli tehty mustan leivän muruista, kohupiimricotasta ja marjoista. Sitä kutsuttiin muistaakseni pannacottaksi, vaikka sillä ei ollutkaan oikeastaan mitään tekemistä esikuvansa kanssa. Tämän ihanan makuelämyksen jälkeen huomioni herätti ruisomenakakku, jonka reseptiä jaettiin Viron osastolla matkamessuilla. Tätä oli pakko kokeilla.

Musta leipä vastaa suomalaista makeaa saaristolaisleipää. Tosin nykyään Fazerin mustaa leipää myydään tavallisissa S-marketeissa tai sen voi tehdä itse Pienen Vispiläkaupan reseptillä. Käytin täytteenä calvadosilla maustettua omenakompottia, Myllyniemen Sarioloista tehtyä tietenkin, ja kakku nautittiin kohupiimkreem ricottan ja kerman kera. Todella herkkua.

Omenakakku mustasta leivästä
Pohja
70 g voita
50 g tummaa ruokosokeria
½ kananmuna
20 g hapukoorta tai ranskankermaa
3 palaa mustaa leipää
20 g ruisjauhoja

Täyte
2 dl valmista omenakompottia tai
3-4 omenaa
1 tl kanelia
½ dl sokeria

Muruseos
30 g voita
¼ dl ruokosokeria
2 palaa raastettua mustaa leipää
½ muna

Raasta mustaleipä raastimen karkealla sivulla. Riko kananmuna pieneen kulhoon ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Sekoita hiukan pehmennyt voi, sokeri, hapukoor, leipäraaste, ruisjauhot sekä puolet kananmunasta kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina suorakaiteen muotoisen voidellun vuoan (noin 12x35 cm) pohjalle.

Jos täytteenä on valmista omenakompottia, kakkupohja laitetaan tässä vaiheessa esikypsymään 200-asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi. Kakun paistuessa valmistetaan muruseos murustelemalla käsin loput kananmunasta, sokeri, voi ja raastettu leipä. Kun pohja on kypsä, kakku otetaan uunista ja lisätään uuniin lämpöä noin 230 asteeseen. Kompotti lusikoidaan tasaisesti kakkupohjan päälle ja päälle muruseos. Jatketaan paistamista noin 10 minuuttia, kunnes päällinen on mukavan rapea.

Jos taas käytetään tuoreita omenoita, ne kuoritaan ja kuutioidaan ja ripotellaan tasaisesti raa'an pohjan päälle. Pinnalle ripotellaan kanelia ja sokeria sekä muruseos. Kakkua paistetaan oin 40 minuuttia 200 asteessa, kunnes pohja on kypsä, omenat pehmeitä ja päällys mukavan rapea.

Tarjoillaan kohupiimkreemin tai vatkautuvan vaniljakastikkeen kera.

Madekeitto



Muistan kun olimme jälleen kerran papan kanssa nostamassa verkkoja, yksinäinen alamittainen matikka oli tarttunut silmään. Päästimme sen menemään, mutta made kiintyikin meidän mökkirantaan ja jäi laiturin alle lymyilemään. Olin niin shokissa siitä, että järven pinnan alla asusteli tuollaisia viiksiniekkoja, etten uskaltanut mennä viikkoon uimaan.

Mateen liha on pehmää ja maukasta, ehkä vähän jopa makeaa. Soppa saa mukavasti makua ja erilaista rakennetta mateen maksasta, joka kannattaa ehdottomasti laittaa mukaan.

Madesoppa
1 kg painoinen nyljetty made
1 iso sipuli
6 maustepippuria
½ litraa kalalientä
4 pientä perunaa
2 porkkanaa
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1 rkl voita
¼ dl silputtua ruohosipulia ja/tai tilliä

Made paloitellaan noin neljään isoon poalaan. Perunat ja porkkana kuoritaan ja paloitellaan. Sipuli hienonnetaan. Kalat, perunat, porkkanat ja sipuli laitetaan soppakattilaan ja lisätään kalaliemi sekä pippurit. Sopan annetaan kiehua hiljalleen 15 minuuttia, kunnes kala on kypsää ja liha irtoaa helposti ruodoista. Kalapalat nostetaan reikakauhalla leikkuualustalle ja liha erotellaan ruodoista. Kalapalat laitetaan takaisin soppaan, lisätään maito ja kuohukerma ja kuumennetaan kiehuvaksi. Lopuksi keittoon tipautetaan nokare voita ja reippaasti silputtua yrttiä.

Aamiaismunat rucolapedillä jogurttikastikkeen kera




Ja samaisesta Yotam Ottolenghin keittokirjasta aamiaismuna uunissa rucolapedillä. Enpä ole aikaisemmin heittänyt rucolaa pannulle, pizzankin päälle vasta paistamisen jälkeen. Paistetusta rucolasta tuli mukavan intensiivisen makuista. Tätä tekniikkaa haluan kokeilla myös vaikka pihvin lisäkkeeseen.

Aamiaismunat rucolapedillä jogurttikastikkeen kera
300 g rucolaa
2 rkl oliiviöljyä
4 munaa
150 g kreikkalaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi
1 kuivattu chili
50 g voita
6 salvian lehteä
suolaa

Uuni laitetaan kuumenemaan 150 asteeseen. Rucola paistetaan oliiviöljyssä kuumassa pannussa ja annetaan hautua viitisen minuuttia, kunnes vesi on haihtunut rucolasta. Rucola asetellaan uunipannulle, tehdään siihen pari kuoppaa ja rikotaan niihin munat. Laitetaan uuniin kypsenemään. Munat ovat valmiita kun valkuainen on täysin hyytynyt.

Munien kypsyessä kuoritaan ja hienonnetaan valkosipuli ja sekoitetaan jogurttiin. Voi kuumennetaan pannussa ja lisätään siihen murskattu chili, josta on poistettu siemenet. Lisätään salvian lehdet ja annetaan niiden paistua rapeiksi.

Salvia-chili-voi lusikoidaan munien ja rucolan päälle ja nautitaan valkosipulijogurtin sekä hyvän leivän kera.

Perinteinen ohraryynirieska


Ilmasto- ja lompakkoystävällinen perinneherkku kiireettömään sunnuntaiaamuun. Keskiviikkona blogattuna.

Ohrarieska
4 dl rikottuja ohraryynejä
1 l piimää
2 muna
2 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
50 g sulatettua voita
suolaa

Ohraryynejä liotetaan piimässä vuorokausi tai ainakin yön yli. Rikotaan ja sekoitetaan joukoon munat. Lisätään vähän jäähtynyt voisula sekä vehnäjauhot, joihin on sekoitettu pari teelusikallista soodaa. Taikina sekoitetaan tasaiseksi ja kaadetaan leivinpaperilla vuoratulle leivinpaperille. Paistetaan 250 asteessa noin 20 minuuttia. Maistuu mahtavalta munavoin kanssa.

Täytetyt sipulit ja sikurisalaatti sellaisenaan tai pihvin seuraksi




Saimme Lontoon tuliaisina Yotam Ottolenghin keittokirjan Plenty. Nimensä mukaisesti runsas teos on yksi niistä mahtavista keittokirjoista, jossa jokainen resepti tuntuu herkulliselta, omaan makuun sopivalta ja kotioloissa toteutettavalta. Plenty on kasviskeittokirja, ylistys parhaille raaka-aineille: munakoisolle, kurpitsalle, fenkolille, pavuille ja linsseille sekä riisille, pastalle, coucousille, kvinoalle ja monille muille. Ottolenghi tunnustaa jo alkupuheessa, ettei hän itse ole vegetaristi, ja kirjan reseptit sopivat yhtä hyvin vegetaristeille, flexitaristeille kuin tällaisille tavallisille sekasyöjille. Tarjosimmekin karamellisoituneita, fetatäytteisiä sipuleita ja voimakkaasti maustettua sikurisalaattia naudan ulkofilepihvin lisäkkeinä.

Täytetyt sipulit
5 dl kasvislientä
3,5 dl valkoviiniä
3-4 isoa sipulia
3 pientä tomaattia
120 g vaaleaa leipää murusina
90 g fetajuustoa
80 g lehtipersiljaa
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
3 kevätsipulin vartta
suolaa
mustapippuria

Uuni laitetaan kuumenemaan 180 asteeseen ja voidellaan pieni uunin kestävä vuoka. Sipuleiden kannasta ja lakista leikataan puolen sentin pala pois ja ne halkaistaan ja kuoritaan. Sipuleiden sisemmät kerrokset poistetaan varovasti niin, että jäljelle jää 2-3 ulommaista kerrosta. Sisimmäiset kerrokset voi säästää myöhempää käyttöä varten. Kasvisliemi ja viini kuumennetaan kiehuvaksi laakeassa kasarissa ja laitetaan sipulit kiehuvaan liemeen 3-4 minuutiksi niin, että ne pehmenevät hieman. Sipulit nostetaan liemestä, annetaan valua ja jäähtyä hieman. Liemi säästetään sipuleiden kypsentämistä varten.

Tomaattien pehmeä sisus raastetaan kulhoon karkealla raastimella niin, että jäljelle jää vain kuori, jonka voi heittää pois. Samoin kulhoon raastetaan vaalea leipä ja fetajuusto. Valkosipuli kuoritaan ja hienonnetaan ja lisätään täytteeseen, samoin kuin silputti persilja ja loraus oliiviöljyä. Maustetaan suolalla ja pippurilla maun mukaan.

Jokaiseen sipulikuoren toiselle laidalle lusikoidaan noin ruokalusikallinen täytettä ja käännetään toinen puoli päälle. Valmis, täytetty sipuli nostetaan uunivuokaan saumakohta alas. Kun kaikki sipulit on täytetty, vuokan pohjalle kaadetaan sipuleiden keitinlientä niin, että pohja juuri ja juuri peittyy. Sipuleita paistetaan noin 40-50 minuuttia. Jos pohja näyttää kuivuvan, keitinlientä voi lisätä paistamisen aikana. Valmiit sipulit ovat pehmeitä ja päältä hieman karamellisoituneita.


Sikurisalaatti
1 keräsalaatti
½ friseesalaattia
1 endiivi
3 kevätsipulin vartta
20 retiisiä
150 g puolikuivattuja tomaatteja
2 rkl kapriksia

Kastike
1 valkosipulinkynsi
1 ½ rkl sitruunamehua
1 ½ rkl oliiviöljyä
1 rkl rapsiöljyä
suolaa
mustapippuria

Salaatit pestään, lingotaan/kuivataan ja revitään isoiksi paloiksi salaattikulhoon. Endiivistä leikataan kova kanta ja lehdet erotellaan salaatin joukkoon. Lisätään silputtu kevätsipuli, puolitetut tomaatit ja kaprikset.

Hienonnettu valkosipuli, sitruunanmehu ja öljyt sekoitetaan kastikkeeksi, joka maustetaan suolalla ja pippurilla. Kipataan salaatin joukkoon ja sekoitellaan varovasti.

Tryffeli-kanttarellirisotto




Tähän ruokaan liittyy hieno tarina! (Yllätyksellisiä käänteitä sisältävän tarinan päähenkilöinä on pörröisiä eläimiä ja siinä on onnellinen loppu, kuten kaikissa oikeasti hienoissa tarinoissa.) Eräänä kauniina päivänä, 11.11.2006, lahtelainen perheen Lagoto Romagnolo -rotuinen koira alkoi luontaisen vaistonsa johdattamanakuopia maata ja löysi yllättävän aarteen lähimetsän lenkkipolulta. Kaikkien suomalaisten herkkusuiden iloksi löytöä tarkemmin tutkittua todettiin, että koira oli löytänyt villitryffeliesiintymän. Suomalaisesta metsästä! Nyt näitä veden kielelle herauttavia herkkuja voi ostaa Tryffdelistä. Me saimme siskoltani lahjaksi purkin kotimaisella villitryffelillä maustettua tuorejuustoa, josta pyöräytimme herkullisen risoton kanttarellien kera. Jotka on vainunnut Myllyniemen takametsästä taitavat sienestäjäpojat.

Tryffelituorejuustolla maustettu kanttarellirisotto
3 dl risottoriisiä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
25 g voita
2 dl valkoviiniä
1,8 l kasvislientä
1-2 dl paistettuja kanttarelleja
suolaa
pippuria
1 prk tryffdeli tryffelituorejuustoa
tuoretta timjamia

Salottisipuli ja valkosipuli kuoritaan ja hienonnetaan. Kanttarellit puhdistetaan, revitään reiluiksi paloiksi ja paistetaan voissa. Voi sulatetaan kattilassa ja kuullotetaan siinä riisiä muutama minuutti. Lisätään sipuli ja jatketaan kuullottamista, kunnes sipulit ovat läpikuultavia. Lisätään valkoviini ja kiehautetaan reippaalla lämmöllä niin, että viini imeytyy riisiin. Lisätään desi kuumaa kasvislientä ja annetaan kiehua hiljakseen noin 15 minuuttia lientä vähitellen lisäillen. Lisätään lopuksi paistetut sienet ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Kun riisi on sopivan kypsää, mutta napakkaa sekoitetaan joukkoon tuorejuusto ja silputtu timjami. Hyvä risotto on - vasten monien ravintoloiden tyyliä - melko löysää, joten juuston lisäämisen jälkeen risottoa voi vielä pehmentää tilkalla viiniä tai kasvislientä.

Sitruunainen kanatagine



Vielä yksi lämmin resepti, kun olemme kerran päässeet hauduttelun ja tulisten pataruokien makuun. Kanataginen voi valmistaa kokonaisesta kanasta luineen päivineen tai sitten valmiista palasista, joita löytyy pakastamattomana myös normaalista ruokakaupasta.

Sitruunainen kanatagine
1 kg kanaa suurina paloina
5 valkosipulinkynttä
1 sitruunan mehu
4 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
½ ruukkua tuoretta korianteria
hyppysellinen sahramia
2 tl jauhettua inkivääriä
1 kanelitanko
suolaa
mustapippuria
4 rkl säilöttyä sitruunaa tai sitruunahilloketta esim. Rajah
½ dl mantelilastuja


Valkosipuli ja sipuli kuoritaan ja hienonnetaan. Sipulit, sitruunanmehu, öljy, korianteri, sahrami ja inkivääri sekoitetaan tahnaksi, joka hierotaan kanan palojen pintaan. Annetaan maustua puolisen tuntia. Kana ja kanelitanko laitetaan uunivuokaan ja lisätään vettä niin, että palat peittyvät juuri ja juuri. Suljetaan kansi ja haudutetaan liedellä miedolla lämmöllä välillä käännellen kunnes kana on kypsää eli palojen suuruudesta riippuen 25-35 minuuttia. Manteleita paahdetaan kuumalla kuivalla teflonpannulla ja lisätään sitruunoiden kera pataan. Samalla lämpöä nostetaan niin, että että kastike kiehuu reippaasti kuplien ja ylimääräinen neste haihtuu.

Tagine tarjoillaan keitetyn kuskusin tai riisin kera.

Karamellikasleri







Kiutakönkäällä mitattiin talven pakkasennätys -40,2 astetta ja lähempänä rajaa auton mittarissa oli ollut -43 astetta. Ei se mitään, laitetaan vaan entistä tulisempaa ruokaa. Possun kasler hautui ensin uunissa hajoilevan pehmeäksi ja sitten karamellisoitiin indonesialaisella sambal-kastikkeella ja fariinisokerilla. Sambalissa oli hieman pähkinää, mikä teki kuorrutuksesta erinomaista. Kuva ei tee lainkaan oikeutta tälle herkulle!

Karamellikasleri
800 g possun kasleria
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
4 mustapippuria
suolaa
vettä niin että possu peittyy
2 rkl seesamiöljyä
½ dl tummaa soijaa
1 dl chilikastiketta/tahnaa (esim. pähkinäinen "sambal")
4 rkl fariinisokeria

öljyä paistamiseen

Possu pilkotaan reiluiksi kuutioiksi ja paistetaan pikaisesti pannulla. Laitetaan pataan hienonnetun sipulin, valkosipulin, mustapippurin, suolan ja veden kanssa. Veteen voi lorauttaa ruokalusikallisen soijaa ja seesamiöljyä. Annetaan muhia noin 125 asteessa 3-4 tuntia, kunnes kasler on hajoilevan pehmeää.

Chilikastike kuumennetaan öljyssä pannulla ja lisätään seesamiöljy, soija ja fariinisokeri. Nostellaan reikäkauhalla possu ja sipuli joukkoon. Annetaan kiehua reippaasti kovalla liekillä possuja välillä käännellen niin, että neste haihtuu ja kastike karamellisoituu nopeasti possun pintaan.

Tarjoillaan kevyesti wokattujen kasvisten ja keitetyn riisin kera.

Piimä Panna Cotta


Samaisesta Glorian ruoka & viini -lehdestä löytyi uudenlainen versio tutusta vaalea unelma eli piimähyytelö-jälkkäristä. Olen normaalisti vatkannut kerman vaahdoksi ennen sekoittamista piimän ja liivatteiden joukkoon. Timjami ja sitruunankuori antavat tälle italialaishenkisesti valmistetulle perinnejälkkärille hienostuneen maun.

Piimä panna cotta
2 liivatetta
2 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko
½ sitruunan kuori
1 rkl tuoretta timjamia
1 tl kardemummaa
½ dl sokeria
2 dl piimää

Päälle
½ dl hilloa esimerkiksi lakka- tai omenahilloa

Liivatteet laitetaan likoamaan kylmään veteen. Kerma kaadetaan kattilaan ja lisätään vaniljatangon sisus, sitruunan kuori, timjami ja kardemumma. Kiehautetaan kuumaksi niin, että mausteista irtoaa makua. Siivilöidään kulhoon ja lisätään puristetut liivatteet ja sokeri. Annetaan jäähtyä noin 5 minuuttia välillä sekoitellen. Lopuksi lisätään piimä koko ajan sekoittaen. Kaadetaan neljään lasiin tai annosmaljaan ja laitetaan kelmulla peitettynä jääkaappiin hyytymään vähintään 3 tunniksi. Hyytyneiden panna cottien päälle lusikoidaan hilloa ohueksi kerrokseksi.

Lämmin lohturuoka: simpukka-chorizo-pasta



Ulkona paukkuu pakkasennätys 39,2 astetta, mutta se ei haittaa, kun pannulla porisee tulinen pastakastike, joka huuhdotaan alas tuhdilla punaviinillä. Takassa loimuaa tuli ja toinen matkapokkari on vielä korkkaamatta. Kaikki hyvin.

Simpukka-chorizo-pastan ohje löytyi Glorian ruoka & viini –lehdestä, mutta valitettavasti lähikaupasta ei löytynyt puoliakaan alkuperäisen reseptin aineksista. Simpukat ja makkara jäivät, mutta chorizon korvaa tulinen Lappi Tappi -poromakkara.

Simpukka-chorizo-pasta
200 g pakatettuja tai säilöttyjä simpukoita
200 g mausteista tuoremakkaraa, kuten chorizoa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ fenkoli
2 pihvitomaattia
4 aurinkokuivattua tomaattia
½ tl tomaattimurskaa
maun mukaan chilikastiketta
mustapippuria
suolaa
tuoretta basilikaa

lisäksi
250 g nauhapastaa tai spaghettia
parmesaaniraastetta

Sipuli ja valkosipuli kuoritaan ja hienonnetaan. Fenkoli leikataan ohuiksi siivuiksi ja tomaatit kuutioidaan. Sipulia ja valkosipulia kuullotetaan öljyssä paksupohjaisessa kasarissa. Lisätään fenkoli ja jatketaan kuullottamista hetki. Lisätään tomaattimurska, tuoreet tomaatit ja aurinkotomaatit. Maustetaan chilillä, suolalla ja pippurilla. Lisätään makkarat ja keitellään hetki ennen kuin lisätään simpukat ja jatketaan kuumentamista vielä muutama minuutti. Kastiketta ei kannata enää tässä vaiheessa kovasti sekoitella, jotta simpukat eivät hajoa. Lisätään lopuksi silputtu tuore basilika.

Kastike tarjoillaan keitetyn pastan ja parmesaaniraasteen kera.

Uunijäätelö



Ihanan helppo ja herkullinen retroherkku. Lapsuudessa uunijäätelö tehtiin 1 litran vaniljajäätelöharkosta, mutta kahvikuppiin tehdyt pienet jäätelöherkut olivat aika käteviä kun jäätelö ei ehdi sulaa tarjoiluastialle ennen kuin se on annosteltu. Jäätelö sulaa, mutta mehustaa mukavasti kupin pohjalla olevan keksirouheen.

Uunijäätelö
4-6 keksiä esimerkiksi Digestive
½ litraa lempijäätelöä
½ dl marjoja
½ dl kinuskikastiketta
2 munan valkuista
2 rkl tomusokeria

Uuni laitetaan kuumenemaan 250 asteeseen. Keksit murskataan pussissa kaulimella murusiksi ja laitetaan 4 annosmaljan pohjalle. Munanvalkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi, johon lisätään tomusokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten. Jäätelö kuutioidaan ja annostellaan kulhoihin keksimurun päälle, lusikoidaan päälle marjoja ja kinuskikastiketta. Lopuksi kupeille tehdään hatut valkuaisvaahdosta. Paistetaan ylätasolla kunnes marenki saa vaalean ruskean värin. Nautitaan heti!

Wallenbergin pihvit porosta



Nyt kutsuu mua Kuusamo! Ulkona leiskuvat revontulet ja pannulla paistuu poro-Wallenbergit ja hautuu hiljalleen puikulamuusi.

Wallenbergin pihvit porosta
400 g porojauhelihaa
1 dl kuohukermaa
3 rkl ruokaöljyä
1 muna
1 tl suolaa
1 tl maustepippuria
1 tl valkopippuria
0,5 tl jauhettua neilikkaa
0,5 tl raastettua muskottipähkinää

Paistamiseen
korppujauhoja
voita

Jauhelihaan sekoitetaan kuohukerma, öljy, rikottu ja kevyesti vatkattu muna sekä mausteet ja sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi. Taikinasta pyöritetään isohkoja pihvejä, jotka pöyritellään korppujauhossa ja paistetaan voissa molemmin puolin. Hyvä pihvi on kiinteä ja pysyy koossa, mutta on vielä sisältä pehmeä ja mehukas. Rasvaton poro kuivuu nautaa helpommin.

Tarjoillaan puikulamuusin ja suolakurkkujen kera. Viiniksi sopii vaikka pehmeä, marjaisa shiraz, kuten Wyndham Estate Bin555 Shiraz.

Jättikatkarapu-chorizo-quesadillat ja guacamole






Ajattelimme laittaa jotain normimättöä perjantain kunniaksi, mutta onneksi vilkaisin Googlesta inspiraatiota ja quesadillarecipes-sivulta reseptin, jossa lättyjen sisään laitetaan tavallisesta jauheliha-texmex-meiningin sijaan jättikatkarapuja, chorizoa ja tietenkin juustoa eli quesoa. Liekö mansikkamargaritojen tai iloisten mariachi-rytmien ansiota, mutta nämä rapeat herkkupalat ja guacamole hävisivät lautasilta silmänräpäyksessä.

Guacamole
2 kypsää avocadoa
1 limen mehu
punaista chiliä maun mukaan
ripaus suolaa
1 dl ranskankermaa

Avocadot halkaistaan, poistetaan kivet ja pehmeä sisus lusikoidaan kulhoon. Puristetaan joukkoon 1 limen mehu ja lisätään ranskankerma. Chili halkaistaan ja siitä poistetaan siemenet ja vaalea osa ja leikataan oman maun ja chilin vahvuuden mukaan sopiva pala. Ainekset sekoitetaan sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Laitetaan jääkaappiin odottelemaan.

Jättikatkarapu-chorizo-quesadillat
200 g jättikatkarapuja
200 g chorizoa
1 valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria myllystä

4-6 vehnätortillaa
150 g raastettua mozzarellaa tai cheddaria
ruokaöljyä paistamiseen

Chorico viipaloidaan ja paahdetaan hetki kuumassa teflonpannussa. Lisätään tilkka öljyä, valkosipuli ja katkaravut. Paistetaan noin 2-3 minuuttia. Täyte kipataan leikkuulaudalla ja pilkotaan veitsellä sopivan rouheaksi. Maustetaan pippurilla ja suolalla. Chorizo saattaa olla hyvin suolaista, joten kannattaa tarkistaa maku ennen maustamista.

Kuumennetaan isossa pannussa tippa öljyä. Laitetaan pannulle tortilla ja paistetaan ensin toiselta puolelta noin 30 sekuntia, käännetään ja täytetään toinen reuna juustolla ja katkarapu-chorizo-täytteellä. Taitetaan kahtia ja painellaan lastalla niin, että quesadilla pysyy kiinni. Kun alapinta on rapea ja kullanruskea, käännetään ja paistetaan toiselta puolelta.

Valmiit quesadillat puolitetaan annospaloiksi ja tarjoillaan guacamolen ja salaatin kera. Jos chilin kanssa ei innostu liikaa, nämä katkaravulla täytetyt quesadillat voi nauttia vaikka Marlborough sauvignon blancin kanssa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...