Pienet kurpitsakakut



No nyt on viimeisetkin myskikurpitsan rippeet paahdettu, soseutettu ja leivottu piirakoiksi. Olen tehnyt perinteistä, amerikkalaista kurpitsapiirakkaa, mutta tällä kertaa tein kakuista minikokoisia ja koristelin kermavaahdolla ja karamellisoiduilla, merisuolalla maustetuilla pekaanipähkinöillä.  

Pienet kurpitsakakut

Taikina 
175 g vehnäjauhoja
100 g voita pieninä kuutioina
1 rkl tomusokeria
1 keltuainen 

Täyte
noin 1 kg talvikurpitsaa tai myskikurpitsaa (minun tekemät kakut oli myskikurpitsasta)
1 ½ dl sokeria
½ tl suolaa
½ tl raastettua muskottipähkinää
1 tl kanelia
2 munaa
25 g voita
175 ml täysmaitoa tai kermaa
2 rkl (vaahtera)siirappia

Suolakaramellipähkinät
70 g pekaanipähkinöitä
2 rkl sokeria
2 rkl voita
hyppysellinen merisuolaa
1 dl kuohukermaa

Kurpitsa kannattaa valmistella hyvissä ajoin halkaisemalla se kahtia ja asettamalla uunipellille leikkuupinta ylöspäin ja paahtamalla 200 asteessa noin tunti, kunnes siemenet, rihmat ja malto on lusikoitavissa irti kuoresta. Kurpitsan malto soseutetaan silkkisen tasaiseksi. 

Taikina valmistetaan nyppimällä voi, sokeri ja jauhot pieniksi muruiksi. Lisätään keltuainen ja ruokalusikallinen kylmää vettä ja muovataan taikina palloksi. Taikinaa ei saa työstää liikaa, jotta vehnään ei synny sitkoa. Taikinasta kaulitaan jauhotetulla pöydällä mahdollisimman ohut levy, josta irrotetaan pieniin muffini- tai piirasvuokiin sopivia ympyröitä tai yksi irtopohjavuoan pohjan ja reunat peittävä levy. Taikina nostetaan varovasti vuokiin/vuokaan, painellaan paikoilleen ja leikataan reuna tasaiseksi. Pieni repeily nostettaessa tai painellessa ei haittaa, sillä taikina leviää paistettaessa. Pohjaan pistellään haarukalla reikiä ja vuorataan foliolla kiiltävä puoli taikinaa vasten. Taikinan annetaan levätä kylmässä puolesta tunnista tuntiin. 

Uuni kuumennetaan 180 asteeseen. Piiraspohjia peittävälle foliolle levitetään painoksi esimerkiksi kuivia herneitä tai riisiä, jotta taikina pysyy varmasti paikoillaan. Paistetaan ensin folion kanssa noin 10 minuuttia ja sitten vielä ilman foliota 5-10 minuuttia.

Munien rakenne vatkataan kevyesti rikki ja ne, sokeri, mausteet, sulatettu voi, maito ja siirappi sekoitetaan kurpitsamassaan. Tarkistetaan maku ja kaadetaan kypsälle piiraspohjalle/pohjille. Pienille piirakoille riittää noin 15-20 minuuttia ja isoa piirakkaa paistetaan noin 40 minuuttia 180 asteessa, kunnes täyte on hyytynyt, mutta ei ruskettunut. Piirakan/piirakoiden annetaan jäähtyä vuoassa ennen kumoamista ja koristelua.

Sokeri, voi ja pekaanipähkinät mitataan teflonpannuun ja kuumennetaan koko ajan sekoitellen kunnes voi ja sokeri ovat sulaneet tahmeaksi karamelliksi. Karamellisoituneet pähkinät levitellään leivinpaperille, ripotellaan pari suolakidettä päälle ja annetaan jähmettyä.


Jäähtyneet piirakat koristellaan kermavaahdolla ja karamellisoiduilla, merisuolalla maustetuilla pekaanipähkinöillä.  

Kurpitsa-vuohenjuustopasteijat




Koska kurpitsa taipuu niin makeiden kuin suolaisten ruokien ja leivonnaisten raaka-aineeksi, kannattaa sitä paahtaa samalla vähän reilumpi satsi. Tällä kertaa kurpitsa-gnoccheista ylijääneestä paahdetusta, täyteläisestä myskikurpitsasta ja vuohenjuustosta syntyi suolaisia pasteijoita ja loput käytin pieniin kurpitsapiirakoihin.  

Kurpitsa-vuohenjuustopasteijat

taikina
125 g voita
1,5 dl kuumaa vettä
250 g jauhoja 
½ rkl merisuolaa
1 muna

täyte
100 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g chevreä
½ myskikurpitsaa paahdettuna
suolaa myllystä
mustapippuria myllystä
1 rkl kuivattua salviaa
voiteluun
1 muna

Myskikurpitsa halkaistaan ja laitetaan leikkauspinnat ylöspäin uunivuokaan. Kurpitsan päälle pirskotellaan vähän rypsiöljyä ja laitetaan noin tunniksi 200-asteiseen uuniin paahtumaan. Siemenet ja rihmat irtoavat kypsästä kurpitsasta lusikalla kaapien. Kurpitsa kuoritaan, lohkotaan ja leikataan ohuiksi siivuiksi.

Pasteijataikina valmistetaan vähän eri metodilla kuin tavallinen piiraspohja, koska taikinan täytyy olla helposti leivottavaa eikä se saa murentua. Vesi ja voi mitataan kattilaan, ja seosta kuumennetaan miedolla lämmöllä välillä hämmennellen kunnes voi on sulanut. Sen jälkeen seokseen lisätään vähitellen suola ja jauhot koko ajan puuhaarukalla sekoitellen. Kun seoksesta alkaa muodostua joustava taikina, se kumotaan jauhotetulle alustalle ja muovaillaan palloksi. Taikina pallo laitetaan takaisin jauhotettuun kulhoon, peitetään kelmulla ja laitetaan jääkaappiin puoleksi tunniksi lepäämään.


Taikina kaulitaan ohueksi levyksi, ja siitä otetaan esimerkiksi pienellä kulholla tai isolla lasilla ympyröitä. Jokaisen ympyrän toiselle puolelle sipaistaan tuorejuustoa, ladotaan pari kurpitsasiivua ja chevre-siivu ja lopuksi mausteet. Tyhjä puoli taitetaan täytteen päälle puolikuuksi, reunat kostutetaan vedellä ja painellaan huolella kiinni. Pasteijat voidellaan munalla ja lopuksi kansiin pistellään haarukalla reikiä, jotta kuuma höyry ei avaa pasteijoita. Paistetaan 180 asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. (huomaa muuten, että kuvan kalvakoita pasteijoita ei ole voideltu!)

Kurpitsa-gnocchit




Outo juttu. Vaikka olen oppinut nauttimaan kurpitsaherkuista ja tekemään samettista kurpitsakeittoa ja mehevää kurpitsapiirakkaa, silti sana kurpitsa assosioituu mielessäni aina lapsuuteni inhokkiin, p#!!@nkeltaiseen säilykekurpitsaan. Miten tästä mielleyhtymästä pääsisi eroon?

Halloween on vasta kuukauden kuluttua, mutta kurpitsasesonki käy jo kuumana. Keräsin lähinnä amerikkalaisista lehdistä ja blogeista tukun herkullisia reseptejä ja kävin hakemassa marketista ison talvikurpitsan ja myskikurpitsan, johon muuten tutustuimme paremmin Etelä-Afrikassa joitain vuosia sitten. Halkaisin kurpitsat, pirskottelin puolikkaiden päälle öljyä ja paahdoin 200-asteisessa uunissa pehmeiksi. Myskikurpitsasta tulee gnoccheja ja vuohenjuustopasteijoita ja talvikurpitsasta ainakin kahvikakkua. Lisää reseptejä löytyy meidän Pinterestistä. 

Kurpitsa-gnocchit
½ myskikurpitsaa tai keskikokoista talvikurpitsaa
4 rkl oliiviöljyä
200 g ricottaa
1 kananmuna
n. 2 dl vehnäjauhoja (+ kourallinen gnocchien pyörittelyyn)
1 tl muskottipähkinää
suolaa
mustapippuria
kourallinen raastettua parmesania

tarjoiluun
½ ruukkua lehtipersiljaa
parmesan-raastetta
oliiviöljyä
babypinaattia, vuonankaalia tai rucolaa

Halkaistu kurpitsa asetellaan uunivuokaan leikkauspinta ylöspäin. Sen päälle pirskotellaan öljyä ja työnnetään 200-asteiseen uuniin paahtumaan noin 45 minuutiksi. Vaikka gnoccheja tekisikin vain puolikkaasta kurpitsasta, koko kurpitsa kannattaa paahtaa samalla esimerkiksi keittoa, piirakkaa tai pasteijoita varten.

Kypsästä kurpitsasta siemenet ja niitä kiinnittävät rihmat saa helposti irti lusikalla kaapimalla. Kurpitsan liha/malto (mikä lie oikea termi?) kaavitaan sekoituskulhoon ja ajetaan tasaiseksi mössöksi sauvasekoittimella. Sekoitetaan joukkoon ricotta, kananmuna, mausteet ja niin paljon jauhoja, että taikinasta saa muovailtavaa tai vähintään lusikoitavaa. Jauhojen määrä riippuu halutusta lopputuloksesta ja juuston laadusta. Mitä enemmän lisää jauhoja ja vaivaa taikinaa, sitä pastamaisempia gnoccheista tulee. Itse pidän pehmeästä taikinasta, joten jätin sen juuri ja juuri muotoiltavaksi. Gnocchien ulkonäkö oli rujo, mutta maku erinomainen. Lopuksi taikinaan sekoitetaan parmesan ja tarkistetaan maku.

Taikinasta pyöritellään peukalon paksuisia tankoja, jotka leikataan 1,5 sentin pituisiksi pötköiksi. Gnocchit pudotellaan varovasti runsaaseen, isoilla kuplilla kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen (jos vesi ei kiehu kunnolla, gnocchit möykkyyntyvät kattilan pohjalle)  ja keitetään kypsiksi noin 10-15 minuuttia, riippuen palojen koosta.


Gnocchit nostellaan kattilasta reikäkauhalla ja annetaan valua hetki, päälle lorautetaan oliiviöljyä ja ripotellaan silputtu lehtipersilja ja raastettua parmesania. Nautitaan heti salaatin kera. 

Herkkutattipizza



”Nyt löytyy herkkutatteja!”, sanoivat sieniasiantuntijat. Sipoonkorven ruuhkasta päätellen saman jutun oli lukenut muutama muukin helsinkiläinen. Onneksi sateet olivat nostattaneet tatteja siinä määrin, että löysimme reilun tunnin etsinnän tuloksena korin kukkuralle täydellisen pulleita, nuoria ja napakoita herkkutatteja. Onnistuneen tattiretken jälkeen palkitsimme itsemme tattipizzalla.

Tattipizza (2 isoa pizzaa)
pohja
350 g vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
2 ¼ dl lämmintä vettä

täyte
3-4 pientä herkkutattia
nokare voita paistamiseen
2 dl ranskankermaa (tai hapukoorta)
suolaa
mustapippuria
1 dl mustaleima Emmentalia raasteena
125 g sinihomejuustoa
muutama oksa tuoretta timjamia

Helpoin ja nopein tapa tehdä taikina on mitata jauhot, kuivahiiva ja suola yleiskoneen kulhoon, napsauttaa kone päälle ja lisätä joukkoon öljy ja lämmin vesi. Kuivahiivaa käytettäessä vesi saa olla reilusti kättä lämpimämpää, ei kuitenkaan kuumaa. Hyvän rakenteen aikaansaamiseksi koneen annetaan vaivata aineksia taikinakoukulla 7 minuuttia. Taikinapallo peitetään liinalla ja annetaan kohota noin tunti kunnes se on kaksinkertainen.

Sillä aikaa perataan ja viipaloidaan sienet ja paistetaan voissa niin, että ylimääräinen neste haihtuu. Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Uuni laitetaan kuumenemaan 250 asteeseen. Kun taikina on kohonnut, se kumotaan jauhotetulle pöydälle ja painellaan siitä ilmakuplat pois. Taikina jaetaan kahteen (tai jos haluaa pienempiä pizzoja, useampaan) osaan, jotka kaulitaan ohuiksi pohjiksi ja asetetaan pellille leivinpaperin tai pizzakiven päälle.


Täyte kootaan levittämällä pohjalle ensin ranskankerma, latomalla sen päälle tattiviipaleet ja ripottelemalla päälle mustaleimaraaste ja murustettu sinihomejuusto. Pizzat voi laittaa yhtä aikaa kiertoilmauuniin ja paistaa noin 12-15 minuuttia kunnes pohja on rapea ja hieman ruskea. Viimeistellään tuoreella timjamilla. Nautitaan heti!

Mustikkaiset juustokakkupalat



Savitaipaleen mustikat pyrkivät amerikkalaiseen Blueberrycounciliin eli mustikkaneuvostoon. Järjestö ilmeisesti edistää mustikoiden oikeuksia ja mustikkabisnestä. Savitaipaleen mustikat ja harrastelijapoimijat tarvitsevat todellakin tukea, sillä vaikka lähdimme sankoinemme metsään kun mustikat olivat juuri ja juuri kypsiä, ehdimme kerätä vain yhden ämpärillisen pakastettavaksi ennen kuin ammattipoimijat tyhjensivät rohmuillaan koko metsän. Hienoa, että Suomen metsien arvokkaat raaka-aineet saadaan hyödynnettyä. Mutta olisi kiva, jos mökin ympärille jäisi edes kapea kaistale, josta mökkiläiset voisivat hakea piirakkamarjat makeannälkään. Mutta onneksi saimme talteen edes tämän yhden ämpärillisen, sillä mustikkaneuvoston mustikkaiset juustokakkupalat (Lemon Blueberry Cheesecake Bars) olivat taivaallisia. Rapea murupohja (todellakin muru eikä murotaikina), jonka päällä on kerros sitruunaista tuorejuustotäytettä, reilusti mustikoita ja viimeiseksi silaukseksi kanelilla maustettua muruseosta ja mantelirouhetta.
Vaikka piirakassa on paljon komponentteja ja työvaiheita, se valmistuu kuitenkin näppärästi. Aikataulutuksessa kannattaa ottaa huomioon, että piirakan pitää jäähtyä ainakin pari tuntia ennen leikkaamista, jotta pohja pysyy koossa.

Mustikkaiset juustokakkupalat
Pohja
1 ¼ dl sulatettua voita
1 ¼ dl sokeria
4 ¾ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa


Tuorejuustotäyte
1 ½ - 2 rasiaa maustamatonta tuorejuustoa
½ dl sokeria
2 tl raastettua sitruunankuorta
½ sitruunan mehu
2 kananmunaa
Muruseos
6 rkl pehmeää voita
1 ¼ dl ruokosokeria
1 tl kanelia
1 ¼ dl manteleita ruohittuna tai lastuina

5 dl tuoreita mustikoita


Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sulatettu voi ja sokeri sekoitetaan keskenään. Lisätään jauhot, leivinjauhe ja suola ja sekoitellaan kunnes seos muuttuu muruiksi. Murut levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja taputellaan tasaiseksi levyksi. Pohjaa paistetaan 10 minuuttia kunnes pinta kuivuu, mutta ei vielä ruskistu.
Sillä aikaa kun pohja paistuu, sekoitetaan tuorejuusto ja munat tasaiseksi seokseksi. Maustetaan sokerilla, sitruunamehulla ja raastetulla sitruunankuorella. Tuorejuustotäyte levitetään tasaiseksi kerrokseksi esipaistetun pohjan päälle ja jatketaan paistamista noin 15 minuuttia kunnes juustotäyte on hyytynyt.

Lopuksi valmistellaan pinnalle tuleva muruseos. Hiero pehmeä voi sokerin ja jauhojen joukkoon. Mausta suolalla ja kanelilla ja lisää lopuksi mantelit.

Piirakan päälle levitellään ensin mustikat tasaiseksi kerrokseksi ja sitten ripotellaan muruseos. Pakastemustikat kannattaa sulattaa ja valuttaa huolella ja sekoittaa joukkoon vielä pari ruokalusikallista perunajauhoja, jotta mehu ei sotke kaunista lopputulosta. Koko piirakkaa paistetaan vielä 5-10 minuuttia, kunnes muruseos on kuivunut ja muuttunut rapeaksi.
Piirakan annetaan jäähtyä pari tuntia, mielellään kylmässä, ennen leikkaamista. Palaset on helppo pakata esimerkiksi piknikevääksi tai tuliaisiksi.

Grillattua bataattia tortillassa



Näin ruokahalun herättävän kuvan tacoista, joiden täytteenä oli grillattua bataattia. En ryhtynyt sen enempää selvittelemään annoksen anatomiaa, vaan marssin suoraan lähi-Alepaan hakemaan aineksia. Harmikseni en löytänyt maissitortilloja enkä valmiita taco-kuoria, vaikka Meksikossa tortillojen raaka-aine on nimenomaan aromikas maissi. Luulisi, että varsinkin nyt gluteenittomuustrendin aallonharjalla ne myisivät velttoja vehnäisiä lättyjä paremmin. Kaikesta huolimatta, hyvää tuli!
Grillatut bataatit
1 iso bataatti (n. 500 g)
loraus ruokaöljyä
pippuria myllystä
suolaa myllystä
Paputahna
1 tlk mustia papuja
1 valkosipulinkynsi
4 rkl sitruunamehua
loraus oliiviöljyä
1 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
½ tl cayennepippuria
mustapippuria myllystä
suolaa myllystä
Lisäksi
1 pkt maissitortilloja
1 punasipuli renkaina
100 g juustoraastetta
½ ruukkua tuoretta korianteria
1 dl ranskankermaa tai hapukoorta  
Grillausajan lyhentämiseksi bataatteja voi keittää kuorineen sillä aikaa kun lämmittää uunin, valmistelee uunipellin ja etsii tarvikkeet kaapista. Kiehahtaneet, mutta edelleen kiinteät bataatit kuoritaan ja pilkotaan veneiksi. Veneet pyöräytetään öljyssä isossa kulhossa ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Bataatit levitellään uunipellille ja paistetaan grillivastuksen alla noin 15-25 minuuttia, riippuen siitä kuinka kauan ne ehtivät kiehua.
Bataattien grillaantuessa pavut huuhdellaan ja laitetaan blenderiin tai sauvasekoittimen kulhoon kuoritun valkosipulinkynnen, mausteiden ja sitruunamehun kanssa. Ajetaan tasaiseksi tahnaksi, jota notkistetaan tarvittaessa öljyllä.
Kun bataatit ovat kypsiä ja saaneet hieman väriä pintaan, ryhdytään kokoamaan annoksia. Tortillan päälle levitetään lusikallinen paputahnaa, jonka päälle asetetaan pari bataattiviipaletta, punasipulirenkaita ja juustoraastetta. Koko komeus taitetaan kahtia ja asetellaan uunipellille mahdollisimman väljästi. Pirskotellaan vähän öljyä päälle ja paistetaan uunissa 220 asteessa noin 5 minuuttia.
Viimeistellään korianterisilpulla ja tarjoillaan ranskankerman kera.

suklaa-salmiakkikakku, vattuja ja kermavaahtoa



Synttäritarvikeostoksilla ostoskoriin löysi tiensä myös pussillinen salmiakkijauhetta. Syntyi ajatus salmiakilla maustetusta kakusta. Sekä koti- että ulkomaisissa lähteissä suosikkiyhdistelmänä näytti olevan suklaa ja salmiakki, joten valitsin Call me cupcake -blogin ohjeen, jossa suklaa-salmiakkikakku tarjottiin vadelmajäätelön kera. Tarkemmin reseptiä tutkittuani huomasin, että pohja oli sama kuin vanhaan reseptivihkoon pyöreällä teinin käsialalla rustaamani ”Meritan suklaaherkku” - paitsi Merita ei maustanut herkkuaan salmiakilla. Tämä yhdeksänkymmenluvun suosikkireseptini on kuin köyhän miehen mudcake: sisältä ihanan tahmainen suklaapommi, johon käytetään vain kaakaojauhetta suklaan asemesta. Tällä kertaa minulla ei ollut aikaa ryhtyä jäädyttelemään jäätelöä, joten kuorrutin kakun vadelmakermavaahdolla.

Suklaa-salmiakkikakku
100 g sulatettua voita
2,5 dl sokeria
2 munaa
1,5 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 tl salmiakkijauhetta


Vadelmakermavaahto
2 dl kuohukermaa
4 rkl tomusokeria
1 dl vadelmia


Pohjan valmistaminen on yksinkertaista. Sokeri ja munat sekoitetaan jäähtyneeseen voisulaan. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sitten voi-sokeri-munaseokseen. Sekoitetaan vain sen verran, että taikinasta tulee tasaista. Vatkaaminen saa vehnäjauhojen sitkon heräämään ja kakkupohjasta kumimaisen. Taikina kaadetaan voideltuun vuokaan (kuvan kakussa vuoan halkaisija on 18 cm) ja paistetaan 180 asteessa noin 25 min. Pohjan voi jättää hieman raaksi, jolloin kakkuun tulee kiva mudcake-efekti. Kakun annetaan jäähtyä vuoassa ja kumotaan sitten kakkulautaselle.
Kuohukerma vatkataan napakaksi, pursotuksen kestäväksi vaahdoksi ja maustetaan tomusokerilla. Puolet vadelmista rikotaan haarukalla ja lisätään kermavaahtoon ja puolet käytetään koristeluun. Kermavaahto pursotetaan tai lusikoidaan kakun päälle oman näkemyksen ja taitojen mukaan. Jos kakku joutuu seisomaan ennen kuorrutusta, minkä pohja hyvin kestää, sen voi kostuttaa vadelmien mehulla maustetulla maidolla maksimaalisen muhevuuden takaamiseksi.

 

 

Mansikka-lime-basilikahillo ja raparperi-kaneli-vaniljahillo


Mansikat ovat suhteellisen arvokasta hillottavaa, varsinkin tänä vuonna satokausi tuntui todella lyhyeltä eikä marjojen hinta ehtinyt laskea viimevuotiselle tasolle, joten jatkoin mansikkahilloa raparperillä, joka edelleen puskee maasta valtavia varsia ja pienen kahvipöydän kokoisia lehtiä. Tämän tutun ja hyväksi havaitun mansikka-raparperihillon lisäksi maustoin osan mansikkahillosta limellä ja basilikalla ja hillosin loput raparperit kanelin, vaniljan ja fariinisokerin kera.

Hilloja syömme talven mittaan jälkiruuissa esim. pannacottan päällä, kakuissa ja kääretortuissa sekä paahtoleivällä ja aamupuuron kera.

Nyt odotellaan, että omenat kypsyvät ja saadaan viimeisteltyä purkkivarasto omenasoseella!

Perushillo
2 kg marjoja
1 kg hillosokeria
1 dl vettä

1) Marjat perataan ja pilkotaan kattilaan, lisätään vesi ja sokeri.
2) Keitellään hiljalleen pehmeitä marjoja 10 minuuttia ja kovakuorisia marjoja 15-20 minuuttia välillä sekoitellen. Pintaan nousevan vaahdon voi kuoria pois reikäkauhalla. Marjat voi halutessa soseuttaa tai siivilöidä kuoret pois.
3) Hillon annetaan jäähtyä noin 30 minuuttia. Sen jälkeen se purkitetaan puhtaisiin, kuumiin purkkeihin ja suljetaan heti kuumilla kansilla. Kannet voi tarvittaessa käyttää säilöntäaineveden kautta.

Sitten lähdetään varioimaan:

Mansikka-lime-basilikahillo

1 kg mansikoita
500 g hillosokeria
3 rkl vettä
1 limen mehu
1 rkl tuoretta basilikaa silputtuna
1 rkl limen kuorta raastettuna

Mansikat perataan ja pilkotaan kattilaan, lisätään vesi, limemehu ja sokeri. Keitellään 10 minuuttia. Maustetaan basilikasilpulla ja raastetulla limen kuorella. Annetaan jäähtyä ja purkitetaan kuten perushillo.

Raparperi-kaneli-vaniljahillo
1 kg raparperia kuorittuna ja pilkottuna
500 g hillosokeria
½ dl fariinisokeria
½ dl vettä
1 tl kanelia pari kierrosta vaniljamyllystä

Kuoritut, pilkotut raparperit ja vesi mitataan kattilaan. Keitetään hiljalleen noin 20 minuuttia, kunnes palat alkavat hajoilla tasaiseksi mössöksi. Lisätään sokeri ja mausteet ja jatketaan keittämistä vielä 5 minuuttia. Purkitetaan kuten perushillo.

Mustekalapastaa kreikkalaisittain


Tällä helteellä ei auta muu kuin kreikkalainen ruoka. Tosin en valita! Helteestä enkä kreikkalaisista herkuista. Löysin yksinkertaisen ”Htapodi me kofto makaronaki” eli mustekalapastan reseptin Tessa Kiroksen, lontoolaistuneen suomalais-kreikkalaisen ruokakirjailijan, Food from many Greek kitchens -kirjasta, jonka laitoimme pari vuotta sitten tilaukseen heti Kyklaadien saaristosta palattuamme. Koska tuore, kokonainen mustekala ei kuulu lähikauppamme kalatiskin valikoimiin, käytimme kastikkeeseen pakastettuja baby-mustekaloja, joita löytyy (huippuedullisesti) ainakin aasialaisia elintarvikkeita myyvistä kaupoista. Tässä meidän versiomme kesäisestä reseptistä.

Mustekalapasta kreikkalaisittain
500 g baby-mustekalaa pakastettuna
5 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli
½ tl paprikajauhetta
3 valkosipulinkynttä
2 laakerinlehteä
hyppysellinen chilijauhetta
1,25 dl punaviiniä
1 tlk tomaattimurskaa
1 tl hunajaa
½ sitruunan mehu
½ ruukkua lehtipersiljaa silputtuna
400 g pastaa esim. Rigatoni

Punasipuli hienonnetaan ja kuullotetaan pehmeäksi öljyssä. Lisätään joukkoon sulatettu, valutettu ja kuivattu mustekala, paprikajauhe, valkosipuli, laakerinlehdet ja chili. Jatketaan paistamista, kunnes mustekala muuttuu sille tyypillisen violetin punertavaksi. Kaadetaan joukkoon viini ja annetaan hetki kuplia ja keittyä kasaan. Sitten pienennetään lämpöä ja lisätään tomaattimurska, hunaja, sitruunanmehu sekä puolet lehtipersiljasta ja annetaan kiehua kokoon noin 20 minuuttia, kunnes mustekalat ovat mureita. Kastikkeen kiehuessa keitetään pasta väljässä, suolalla maustetussa vedessä. Kypsä pasta ja loput lehtipersilja sekoitetaan kastikkeen joukkoon juuri ennen tarjoilua.

Vietnamilaiset tuoreet ja friteeratut kevätrullat



 
Vaikka odotimme vietnamilaiselta ruualta paljon, se onnistui silti yllättämään positiivisesti. Onneksemme saimme nauttia raikkaista, tuoreista, tasapainoisista mauista kokonaisen kuukauden! Vaikka ”Don’t leave Vietnam without trying these foods” -listamme oli kilometrin pitkä, onnistuimme silti lähes täydellisesti Etelä- ja Keski-Vietnamin herkkujen kohdalla.

Vietnamilaiset ovat kovia rullaamaan kaikkea: lettuja, grillattuja possuvartaita ja, usko tai älä, kevätrullia. Riisipaperi täytetään ensin salaatilla, tuoreilla yrteillä ja kevätsipulilla, sitten varsinaisella täytteellä ja sen jälkeen kääritään rullalle ja dipataan herkulliseen soosiin.

Kiitos Little Hoian Boutique Hotel -hotellin keittiömestari Danny Hain kokkikoulun ja reseptien, opimme valmistamaan sekä rullia että rullattavia asioita. Aineksia kaikkiin vietnamilaisiin herkkuihin löytyy ainakin Viivoanista, Hakaniemestä.

Tuoreet kevätrullat eli kesärullat (25 kpl)
500 g jättikatkarapuja
1 porkkana
1 keltainen paprika
1 punainen paprika
1 sipuli
1 pieni kurkku
½ ruukkua tuoretta korianteria
½ ruukkua tuoretta sitruunabasilikaa
5 kevätsipulin vartta
25 riisipaperia (mitä suurempi, sen helpompi työstää)

Marinadi ja dippikastike:
4 limen puristettu mehu
4 rkl sokeria
4 rkl kalakastiketta
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 (tai maun mukaan) tuore punainen chili hienonnettuna

Ensin valmistellaan vihannekset. Porkkana, paprikat, sipuli ja kurkku suikaloidaan pitkiksi, mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Marinadin/dippikastikkeen ainekset mitataan kulhoon ja sekoitetaan kunnes sokeri on kokonaan sulanut. Puolet kastikkeesta sekoitetaan vihannesten joukkoon ja annetaan maustua 20 minuuttia. Vihannekset nostetaan marinadista ja puristetaan kuivaksi.

Jättikatkaravut keitetään vedessä kunnes ne ovat kauniin vaaleanpunaisia ja kuoritaan, tosin monesti pakasteravut ovat jo valmiiksi kuorittuja ja keitettyjä. Kevätsipuli, korianteri ja sitruunabasilika silputaan.

Sitten ruvetaan rullaamaan. Riisipaperi kastetaan kylmään veteen. Sen keskelle asetetaan yksi rapu, vähän vihannessekoitusta, kevätsipuli- ja yrttisilppua. Lähdetään rullaamaan toiselta reunalta, käännetään päät sisään ja jatketaan rullaamista loppuun. Reuna kostutetaan vedellä, jotta se takertuu kunnolla kiinni.

Lohdutuksen sana: riisipaperin käyttö vaatii vähän harjoittelua, koska paperit ovat erilaisia. Jos paperi on liian märkä, se takertuu alustaan ja repeilee ja jos paperi on liian kuiva, se halkeaa taitettaessa. Varaudu henkisesti, että paria ensimmäistä rullaa ei kannata lähettää kauneuskilpailuihin.

Valmiit rullat nautitaan heti lopun dippikastikkeen kera.

Friteeratut kevätrullat Hoi An style (15 kpl)
100 g possua suikaleina
100 g katkarapuja
1 tl kanaliemijauhetta ripaus valkopippuria
5 kevätsipulin vartta
15 isoa riisipaperia
1 kananmunan valkuainen
2 tl vehnäjauhoja
½ dl vettä
kasviöljyä paistamiseen

Riisipaperit leikataan suorakaiteen muotoon, jotta ne on helpompi rullata. Riisipaperit kääritään puhtaaseen, märkään keittiöpyyhkeeseen pehmenemään.

Valmistellaan täyte leikkaamalla kevätsipulin varret suikaleiksi, jotka mahtuvat riisipaperin kapeamman sivun sisään. Possu maustetaan kanaliemijauheella ja valkopippurilla.

Valkuainen, vehnäjauhot ja vesi sekoitetaan tahnaksi, jota käytetään myöhemmin rullien liimaukseen.

Kun riisipaperi on sopivan notkeaa ja yhteistyökykyistä, rullataan. Arkin toiseen kapeaan päähän asetetaan possusuikale, katkarapu ja pari kevätsipulin pätkää ja ryhdytään käärimään. Käännetään reunat sisään ja jatketaan rullaamista loppuun. Pää liimataan valkuaisseoksella tiiviisti kiinni. Toistetaan työvaiheet, kunnes kaikki riisipaperit on käytetty.

Rullat paistetaan kahteen kertaan, minkä ansiosta ne on helppo valmistaa etukäteen ja friteerata vain toiseen kertaan juuri ennen tarjoilua. Eli reilu loraus kasviöljyä, esimerkiksi rypsiä, kuumennetaan wokkipannussa. Rullat paistetaan öljyssä muutama rulla kerrallaan ja nostetaan pois heti kun pinta alkaa ruskistua. Rullat pyöräytetään uudelleen kuumassa öljyssä ennen tarjoilua.

Nautitaan dippikastikkeen (resepti yllä) kera. Bale Well -ravintolassa, Hoi Anissa, nämä rullat siis kääritään yrttien ja salaatin kera uudeksi rullaksi. Mutta se on ihan oma tarinansa!

Kookos-valkosuklaajäätelö kotikonstein ilman konetta

 





Pumpulin pehmeää ja sileää kotijäätelöä ilman konetta ja massaa kertaakaan sekoittamatta! Jäädytysaika on niin lyhyt, että jäätelö valmistuu grillaamisen ja ruokailun aikana!! Viime kesänä hairahduin kokeilemaan glukoosisiirappia, mikä teki ilman konetta tehdystä jäätelöstä huomattavasti parempaa kuin hileinen, jäätynyt kerma, mutta ei läheskään tämän ranskalaisen jäädykkeen veroista. Reseptin juju on sula sokeri, joka vatkataan valkuaisten kanssa vaahdoksi, joka jähmettyessään ja kovettuessaan muodostaa ikään kuin tukirakenteen.

Kuvan jätski on maustettu kookoksella ja valkosuklaalla ja sen kaverina on mustikkamelbaa. Kookos-valkosuklaajäätelömassan maku oli niin erinomaisen herkullinen, että jouduin tarkistamaan sen muutaman kerran. (Onneksi sain jostain selkärangasta kerättyä itsehillintäni rippeet niin, että jotain jäi myös pakastettavaksi.) Muita suosikkimakujani ovat esimerkiksi kirsikka-tummasuklaa (tuoreita kirsikoita ja tummaa suklaarouhetta), kinuski-suolamanteli (kinuski keitetään kokoon kondenssimaidosta ja mantelit paahdetaan, rouhitaan karkeaksi ja maustettu hippusella sormisuolaa) sekä kookos-limesiirappi (limesiirappi keitellään kokoon limemehusta ja sokerista).

Kookos-valkosuklaajäätelö
5 dl kuohukermaa
2 kananmunanvalkuaista
1,25 dl sokeria
1 rkl vaaleaa siirappia tai hunajaa
3 rkl vettä
2 rkl Cointreau-likööriä
4 rkl kookoshiutaleita (tai maun mukaan)
70 g valkoista suklaata rouheena (tai maun mukaan)

Mustikka-melba
1 dl jäisiä mustikoita
3 rkl sokeria
1 rkl Cointreau-likööriä

Kerma vaahdotetaan ja nostetaan jääkaappiin odottamaan. Munan valkuaiset erotellaan vatkauskulhoon. Sokeri, siirappi/hunaja ja vesi mitataan paksupohjaiseen kattilaan ja seos kuumennetaan 121-asteiseksi (käytä apuna digitaalista paistomittaria, sillä oikea lämpö takaa kestävän rakenteen). Kuuma sokeriseos valutetaan ohuena nauhana valkuaisten joukkoon koko ajan täysillä vatkaten. Vatkataan kunnes vaahto jäähtyy.

Kookos, suklaa (tai muut sattumat), likööri ja kermavaahto sekoitetaan valkuaisvaahtoon. Massa kaadetaan terriini- tai rengasvuokaan, jossa massa levittyy sopivan ohueksi kerrokseksi. Annetaan jäätyä 1-2 tuntia (riippuen vuoan koosta). Jäädyke säilyy pakastimessa hyvänä pari viikkoakin. Jäädyke nostetaan lämpimään 10-15 minuuttia ennen tarjoilua. Mustikka-melban aineet blendataan sileäksi kastikkeeksi juuri ennen tarjoilua.

Sitruunamousse



Melkein samaa kuin viimeksi, mutta vähän eri muodossa. Gloriasta löytyneen sitruunavaahdon pohjana on lemoncurd tai sitruunakiisseli, johon sekoitetaan kerma- ja valkuaisvaahtoa. Unelmapehmeä mousse viimeistellään kermavaahdolla, valkosuklaaströsseleillä ja marengilla. Tai niiden puuttuessa vaikka kaapista löytyneillä mansikoilla kuten kuvassa. Käytin  mousseen samaa kiisselireseptiä kuin sitruuna-marenkitorttuun - hyvällä menestyksellä - mutta tässä alkuperäinen ohje.
 
Sitruunamousse
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
ripaus suolaa
2 sitruunan raastettu kuori
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria

Koristeeksi
Marenkia, sitruunankuorta, valkosuklaaströsseleitä

Ensin tehdään kiisseli, joka saa jäähtyä kunnolla ennen seuraavaa vaihetta. Kaksi kokonaista munaa ja kaksi keltuaista (valkuaiset säästetään vaahtoon) laitetaan kattilaan sokerin, suolan, sitruunankuoriraasteen ja sitruunamehun kera. Seosta kuumennetaan koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia tai kunnes se paksuuntuu. Kaadetaan kulhoon ja laitetaan jäähtymään.

Kiisselin jäähtyessä vatkataan kerma ja valkuaiset omissa kulhoissaan. Kermavaahto maustetaan vaniljasokerilla ja siitä otetaan muutama ruokalusikallinen sivuun koristelua varten.

Jäähtynyt kiisseli lisätään siivilän läpi kermavaahdon sekaan. Lopuksi joukkoon nostellaan kovaksi, pysyväksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset.

Mousse annostellaan neljään annoskulhoon ja laitetaan vielä puoleksi tunniksi kylmään ennen tarjoilua. Koristellaan oman maun mukaan.

Klassinen sitruuna-marenkitorttu





Kirpeä kuin kevätaurinko ja höttöinen kuin hattara. Tämä klassikkotorttu on ehdottomasti yksi suosikkileivonnaisistani. Olen kuitenkin jännittänyt lemoncurdin tekemistä niin paljon, etten ole aikaisemmin yrittänyt tehdä sitruuna-marenkitorttua itse. Tämän tortun tein BBC Good Food -sivulta löytämäni yksinkertaisella ja seikkaperäisellä ohjeella ja torttu onnistui täydellisesti heti ensimmäisellä yrityksellä.

Sitruuna-marenkitorttu
Taikina
175 g vehnäjauhoja
100 g voita pieninä kuutioina
1 rkl tomusokeria
1 keltuainen

Täyte
2 rkl maissitärkkelystä
100 g sokeria
2 sitruunan raastettu kuori
125 ml puristettua sitruunamehua (2-3 sitruunaa)
1 pienen appelsiinin mehu
85 g voita pieninä kuutioina
3 keltuaista ja 1 kokonainen muna

Marenki
4 valkuaista huoneenlämpöisenä
200 g sokeria
2 tl maissitärkkelystä

Taikina valmistetaan nyppimällä voi, sokeri ja jauhot pieniksi muruiksi. Lisätään keltuainen (valkuainen säästetään marenkiin) ja ruokalusikallinen kylmää vettä ja muovataan taikina palloksi. Taikinaa ei saa työstää liikaa, jotta vehnään ei synny sitkoa. Taikinasta kaulitaan jauhotetulla pöydällä mahdollisimman ohut irtopohjavuoan pohjan ja reunat peittävä levy. Taikina nostetaan kaulimen avulla vuokaan, painellaan paikoilleen ja leikataan reuna tasaiseksi. Pieni repeily nostettaessa tai painellessa ei haittaa, sillä taikina leviää paistettaessa. Pohjaan pistellään haarukalla reikiä ja vuorataan foliolla (kiiltävä puoli taikinaa vasten). Taikinana annetaan levätä kylmässä puolesta tunnista tuntiin (tai vaikka yön yli).

Taikinan levätessä on hyvää aikaa esivalmistella täytettä: raastaa sitruunankuoret hienoksi raasteeksi, erotella keltuaiset ja vatkata ne munan kanssa, puristaa sitruunamehu, mitata ja kuutioida voi, puristaa appelsiinimehu ja sekoittaa se veteen niin, että saadaan yhteensä 2 dl laimennettua mehua.

Uuni kuumennetaan 200 asteeseen ja pohjaa esipaistetaan noin 15 minuuttia ensin folion kanssa (folion päällä painona kuivattuja herneitä tai vaikka riisiä) ja sitten vielä muutama minuutti ilman foliota niin, että pohja on kypsä ja kauniin kullankeltainen.

Sillä aikaa kun pohja kypsyy, tehdään täyte. Maissitärkkelys, sokeri ja raastettu sitruunankuori mitataan keskikokoiseen kasariin. Lisätään sitruunamehu ja laimennettu appelsiinimehu samalla sekoitellen. Seosta lämmitetään keskiteholla koko ajan sekoittaen, kunnes se on paksua ja sileää. Kun seos alkaa kiehua, se siirretään levyltä siksi aikaa kun joukkoon vatkataan voikuutiot. Kun voi on sulanut, kasari siirretään takaisin levylle. Lisätään munaseos ja jatketaan kuumentamista koko ajan raivokkaasti vispaten kunnes seos taas muutaman minuutin päästä alkaa paksuuntua ja irtoilla lusikasta tai kuten BBC ilmaisee kuvaavasti: ”plops from the spoon”.

Sitten valmistetaan marenki. Valkuaiset vatkataan pehmeäksi vaahdoksi, johon lisätään puolet sokerista lusikallinen kerrallaan koko ajan vatkaten, sitten maissitärkkelys edelleen koko ajan vatkaten ja lopuksi loput sokerit lusikallinen kerrallaan vieläkin vatkaten. Nyt marengin pitäisi olla silkkisen pehmeää, kiinteää ja hienoa vaahtoa, joka asettuu helposti ”huipuiksi”. Täyte kaadetaan pohjalle ja päälle lusikoidaan marenki aloittaen reunoilta. Jos marengin levittäminen aloitetaan keskeltä, täyte kasautuu keskeltä reunoille. Marenki kannattaa lusikoida niin reunaan, että se koskettaa taikinaa ja ankkuroituu näin paikoilleen. Loppu marenki lusikoidaan keoksi tortun keskelle ja pyöräytetään lusikalla kauniiksi pyörteeksi.

Torttua paistetaan vielä 1820 minuuttia kunnes marenki on rapeaa ja saa väriä. Tortun annetaan jäähtyä ensin vuoassa puolisen tuntia ja sitten vähintään toiset puoli tuntia tarjoiluastiassa ennen leikkaamista, jotta täyte ei ala valua. Syödään samana päivänä.

Ruispalaa ja Nutellaa




Minulle Vaasan Ruispala edustaa aidointa yhdeksänkymmenlukua, aikaa jolloin pussileipä tuli Kouvolan Prismaan syrjäyttämään silloin auttamattoman vanhanaikaiset kiviarinalla paistetut ruislimput ja maalaisleivät. Valmiina paloina! Suorakaiteenmuotoisena! Niin pehmeänä!

Sitten osat vaihtuivat. Limput, rieskat ja maalaisleivät maistuivat taas houkuttelevilta eikä Ruispalat-pussi löytänyt meidän ostoskoriin pitkään aikaan (tosin se on edelleen Suomen suosituin leipä, joten aika monen muun koriin on ilmeisesti löytänyt). Ennen kuin Teresa Välimäen workshopissa niitä taas kokeiltiin. Maistuipa muuten tosi hyvältä.

Ideana oli kehitellä oma leipä kahvi- tai noutopöydässä tarjottavaksi. Ammattilainen luotti lohen, avocadon ja ruisleivän komboon. Lähdin itse seilaamaan siniselle merelle, ilman mitään suuntaa, tuttua ja turvallista. Nyt kun siihen oli kerran mahdollisuus. Kuvissa vispilöimäni miniruispalat:

- Possun savukasler, vaniljatuorejuusto & punaherukka
- Lemoncurd, brie & mustikka
- Nutella, vadelma & sitruunaverbena sekä toinen samanlainen merisuolalla maustettuna (mikä toimi täydellisesti!)

Näitä tarjotaan sitten seuraavassa vauva-joryssä. Tervetuloa!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...