Pienet kurpitsakakut

No nyt on viimeisetkin myskikurpitsan rippeet paahdettu, soseutettu ja leivottu piirakoiksi. Olen tehnyt perinteistä, amerikkalaista kurpitsapiirakkaa, mutta tällä kertaa tein kakuista minikokoisia ja koristelin kermavaahdolla ja karamellisoiduilla, merisuolalla maustetuilla pekaanipähkinöillä.  

Pienet kurpitsakakut

Taikina 
175 g vehnäjauhoja
100 g voita pieninä kuutioina
1 rkl tomusokeria
1 keltuainen 

Täyte
noin 1 kg talvikurpitsaa tai myskikurpitsaa (minun tekemät kakut oli myskikurpitsasta)
1 ½ dl sokeria
½ tl suolaa
½ tl raastettua muskottipähkinää
1 tl kanelia
2 munaa
25 g voita
175 ml täysmaitoa tai kermaa
2 rkl (vaahtera)siirappia

Suolakaramellipähkinät
70 g pekaanipähkinöitä
2 rkl sokeria
2 rkl voita
hyppysellinen merisuolaa

1 dl kuohukermaa

Kurpitsa kannattaa valmistella hyvissä ajoin halkaisemalla se kahtia ja asettamalla uunipellille leikkuupinta ylöspäin ja paahtamalla 200 asteessa noin tunti, kunnes siemenet, rihmat ja malto on lusikoitavissa irti kuoresta. Kurpitsan malto soseutetaan silkkisen tasaiseksi. 

Taikina valmistetaan nyppimällä voi, sokeri ja jauhot pieniksi muruiksi. Lisätään keltuainen ja ruokalusikallinen kylmää vettä ja muovataan taikina palloksi. Taikinaa ei saa työstää liikaa, jotta vehnään ei synny sitkoa. Taikinasta kaulitaan jauhotetulla pöydällä mahdollisimman ohut levy, josta irrotetaan pieniin muffini- tai piirasvuokiin sopivia ympyröitä tai yksi irtopohjavuoan pohjan ja reunat peittävä levy. Taikina nostetaan varovasti vuokiin/vuokaan, painellaan paikoilleen ja leikataan reuna tasaiseksi. Pieni repeily nostettaessa tai painellessa ei haittaa, sillä taikina leviää paistettaessa. Pohjaan pistellään haarukalla reikiä ja vuorataan foliolla kiiltävä puoli taikinaa vasten. Taikinan annetaan levätä kylmässä puolesta tunnista tuntiin. 

Uuni kuumennetaan 180 asteeseen. Piiraspohjia peittävälle foliolle levitetään painoksi esimerkiksi kuivia herneitä tai riisiä, jotta taikina pysyy varmasti paikoillaan. Paistetaan ensin folion kanssa noin 10 minuuttia ja sitten vielä ilman foliota 5-10 minuuttia.

Munien rakenne vatkataan kevyesti rikki ja ne, sokeri, mausteet, sulatettu voi, maito ja siirappi sekoitetaan kurpitsamassaan. Tarkistetaan maku ja kaadetaan kypsälle piiraspohjalle/pohjille. Pienille piirakoille riittää noin 15-20 minuuttia ja isoa piirakkaa paistetaan noin 40 minuuttia 180 asteessa, kunnes täyte on hyytynyt, mutta ei ruskettunut. Piirakan/piirakoiden annetaan jäähtyä vuoassa ennen kumoamista ja koristelua.

Sokeri, voi ja pekaanipähkinät mitataan teflonpannuun ja kuumennetaan koko ajan sekoitellen kunnes voi ja sokeri ovat sulaneet tahmeaksi karamelliksi. Karamellisoituneet pähkinät levitellään leivinpaperille, ripotellaan pari suolakidettä päälle ja annetaan jähmettyä.

Jäähtyneet piirakat koristellaan kermavaahdolla ja karamellisoiduilla, merisuolalla maustetuilla pekaanipähkinöillä.  

Kurpitsa-vuohenjuustopasteijat

Koska kurpitsa taipuu niin makeiden kuin suolaisten ruokien ja leivonnaisten raaka-aineeksi, kannattaa sitä paahtaa samalla vähän reilumpi satsi. Tällä kertaa kurpitsa-gnoccheista ylijääneestä paahdetusta, täyteläisestä myskikurpitsasta ja vuohenjuustosta syntyi suolaisia pasteijoita ja loput käytin pieniin kurpitsapiirakoihin.  

Kurpitsa-vuohenjuustopasteijat

taikina

125 g voita
1,5 dl kuumaa vettä
250 g jauhoja 
½ rkl merisuolaa
1 muna

täyte
100 g maustamatonta tuorejuustoa

150 g chevreä
½ myskikurpitsaa paahdettuna
suolaa myllystä
mustapippuria myllystä
1 rkl kuivattua salviaa

voiteluun
1 muna

Myskikurpitsa halkaistaan ja laitetaan leikkauspinnat ylöspäin uunivuokaan. Kurpitsan päälle pirskotellaan vähän rypsiöljyä ja laitetaan noin tunniksi 200-asteiseen uuniin paahtumaan. Siemenet ja rihmat irtoavat kypsästä kurpitsasta lusikalla kaapien. Kurpitsa kuoritaan, lohkotaan ja leikataan ohuiksi siivuiksi.

Pasteijataikina valmistetaan vähän eri metodilla kuin tavallinen piiraspohja, koska taikinan täytyy olla helposti leivottavaa eikä se saa murentua. Vesi ja voi mitataan kattilaan, ja seosta kuumennetaan miedolla lämmöllä välillä hämmennellen kunnes voi on sulanut. Sen jälkeen seokseen lisätään vähitellen suola ja jauhot koko ajan puuhaarukalla sekoitellen. Kun seoksesta alkaa muodostua joustava taikina, se kumotaan jauhotetulle alustalle ja muovaillaan palloksi. Taikina pallo laitetaan takaisin jauhotettuun kulhoon, peitetään kelmulla ja laitetaan jääkaappiin puoleksi tunniksi lepäämään.

Taikina kaulitaan ohueksi levyksi, ja siitä otetaan esimerkiksi pienellä kulholla tai isolla lasilla ympyröitä. Jokaisen ympyrän toiselle puolelle sipaistaan tuorejuustoa, ladotaan pari kurpitsasiivua ja chevre-siivu ja lopuksi mausteet. Tyhjä puoli taitetaan täytteen päälle puolikuuksi, reunat kostutetaan vedellä ja painellaan huolella kiinni. Pasteijat voidellaan munalla ja lopuksi kansiin pistellään haarukalla reikiä, jotta kuuma höyry ei avaa pasteijoita. Paistetaan 180 asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. (huomaa muuten, että kuvan kalvakoita pasteijoita ei ole voideltu!)

Herkkutattipizza

”Nyt löytyy herkkutatteja!”, sanoivat sieniasiantuntijat. Sipoonkorven ruuhkasta päätellen saman jutun oli lukenut muutama muukin helsinkiläinen. Onneksi sateet olivat nostattaneet tatteja siinä määrin, että löysimme reilun tunnin etsinnän tuloksena korin kukkuralle täydellisen pulleita, nuoria ja napakoita herkkutatteja. Onnistuneen tattiretken jälkeen palkitsimme itsemme tattipizzalla.

Tattipizza (2 isoa pizzaa)

pohja
350 g vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
2 ¼ dl lämmintä vettä

täyte
3-4 pientä herkkutattia
nokare voita paistamiseen
2 dl ranskankermaa (tai hapukoorta)
suolaa
mustapippuria
1 dl mustaleima Emmentalia raasteena
125 g sinihomejuustoa
muutama oksa tuoretta timjamia

Helpoin ja nopein tapa tehdä taikina on mitata jauhot, kuivahiiva ja suola yleiskoneen kulhoon, napsauttaa kone päälle ja lisätä joukkoon öljy ja lämmin vesi. Kuivahiivaa käytettäessä vesi saa olla reilusti kättä lämpimämpää, ei kuitenkaan kuumaa. Hyvän rakenteen aikaansaamiseksi koneen annetaan vaivata aineksia taikinakoukulla 7 minuuttia. Taikinapallo peitetään liinalla ja annetaan kohota noin tunti kunnes se on kaksinkertainen.

Sillä aikaa perataan ja viipaloidaan sienet ja paistetaan voissa niin, että ylimääräinen neste haihtuu. Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Uuni laitetaan kuumenemaan 250 asteeseen. Kun taikina on kohonnut, se kumotaan jauhotetulle pöydälle ja painellaan siitä ilmakuplat pois. Taikina jaetaan kahteen (tai jos haluaa pienempiä pizzoja, useampaan) osaan, jotka kaulitaan ohuiksi pohjiksi ja asetetaan pellille leivinpaperin tai pizzakiven päälle.

Täyte kootaan levittämällä pohjalle ensin ranskankerma, latomalla sen päälle tattiviipaleet ja ripottelemalla päälle mustaleimaraaste ja murustettu sinihomejuusto. Pizzat voi laittaa yhtä aikaa kiertoilmauuniin ja paistaa noin 12-15 minuuttia kunnes pohja on rapea ja hieman ruskea. Viimeistellään tuoreella timjamilla. Nautitaan heti!

Mustikkaiset juustokakkupalat

Savitaipaleen mustikat pyrkivät amerikkalaiseen Blueberrycounciliin eli mustikkaneuvostoon. Järjestö ilmeisesti edistää mustikoiden oikeuksia ja mustikkabisnestä. Savitaipaleen mustikat ja harrastelijapoimijat tarvitsevat todellakin tukea, sillä vaikka lähdimme sankoinemme metsään kun mustikat olivat juuri ja juuri kypsiä, ehdimme kerätä vain yhden ämpärillisen pakastettavaksi ennen kuin ammattipoimijat tyhjensivät rohmuillaan koko metsän. Hienoa, että Suomen metsien arvokkaat raaka-aineet saadaan hyödynnettyä. Mutta olisi kiva, jos mökin ympärille jäisi edes kapea kaistale, josta mökkiläiset voisivat hakea piirakkamarjat makeannälkään. Mutta onneksi saimme talteen edes tämän yhden ämpärillisen, sillä mustikkaneuvoston mustikkaiset juustokakkupalat (Lemon Blueberry Cheesecake Bars) olivat taivaallisia. Rapea murupohja (todellakin muru eikä murotaikina), jonka päällä on kerros sitruunaista tuorejuustotäytettä, reilusti mustikoita ja viimeiseksi silaukseksi kanelilla maustettua muruseosta ja mantelirouhetta.

Vaikka piirakassa on paljon komponentteja ja työvaiheita, se valmistuu kuitenkin näppärästi. Aikataulutuksessa kannattaa ottaa huomioon, että piirakan pitää jäähtyä ainakin pari tuntia ennen leikkaamista, jotta pohja pysyy koossa.

Mustikkaiset juustokakkupalat

Pohja
1 ¼ dl sulatettua voita
1 ¼ dl sokeria
4 ¾ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

Tuorejuustotäyte
1 ½ - 2 rasiaa maustamatonta tuorejuustoa
½ dl sokeria
2 tl raastettua sitruunankuorta
½ sitruunan mehu
2 kananmunaa

Muruseos
6 rkl pehmeää voita
1 ¼ dl ruokosokeria
1 tl kanelia
1 ¼ dl manteleita ruohittuna tai lastuina

5 dl tuoreita mustikoita

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sulatettu voi ja sokeri sekoitetaan keskenään. Lisätään jauhot, leivinjauhe ja suola ja sekoitellaan kunnes seos muuttuu muruiksi. Murut levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja taputellaan tasaiseksi levyksi. Pohjaa paistetaan 10 minuuttia kunnes pinta kuivuu, mutta ei vielä ruskistu.

Sillä aikaa kun pohja paistuu, sekoitetaan tuorejuusto ja munat tasaiseksi seokseksi. Maustetaan sokerilla, sitruunamehulla ja raastetulla sitruunankuorella. Tuorejuustotäyte levitetään tasaiseksi kerrokseksi esipaistetun pohjan päälle ja jatketaan paistamista noin 15 minuuttia kunnes juustotäyte on hyytynyt.

Lopuksi valmistellaan pinnalle tuleva muruseos. Hiero pehmeä voi sokerin ja jauhojen joukkoon. Mausta suolalla ja kanelilla ja lisää lopuksi mantelit.

Piirakan päälle levitellään ensin mustikat tasaiseksi kerrokseksi ja sitten ripotellaan muruseos. Pakastemustikat kannattaa sulattaa ja valuttaa huolella ja sekoittaa joukkoon vielä pari ruokalusikallista perunajauhoja, jotta mehu ei sotke kaunista lopputulosta. Koko piirakkaa paistetaan vielä 5-10 minuuttia, kunnes muruseos on kuivunut ja muuttunut rapeaksi.

Piirakan annetaan jäähtyä pari tuntia, mielellään kylmässä, ennen leikkaamista. Palaset on helppo pakata esimerkiksi piknikevääksi tai tuliaisiksi.

suklaa-salmiakkikakku, vattuja ja kermavaahtoa

Synttäritarvikeostoksilla ostoskoriin löysi tiensä myös pussillinen salmiakkijauhetta. Syntyi ajatus salmiakilla maustetusta kakusta. Sekä koti- että ulkomaisissa lähteissä suosikkiyhdistelmänä näytti olevan suklaa ja salmiakki, joten valitsin Call me cupcake -blogin ohjeen, jossa suklaa-salmiakkikakku tarjottiin vadelmajäätelön kera. Tarkemmin reseptiä tutkittuani huomasin, että pohja oli sama kuin vanhaan reseptivihkoon pyöreällä teinin käsialalla rustaamani ”Meritan suklaaherkku” - paitsi Merita ei maustanut herkkuaan salmiakilla. Tämä yhdeksänkymmenluvun suosikkireseptini on kuin köyhän miehen mudcake: sisältä ihanan tahmainen suklaapommi, johon käytetään vain kaakaojauhetta suklaan asemesta. Tällä kertaa minulla ei ollut aikaa ryhtyä jäädyttelemään jäätelöä, joten kuorrutin kakun vadelmakermavaahdolla.

Suklaa-salmiakkikakku

100 g sulatettua voita
2,5 dl sokeria
2 munaa
1,5 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 tl salmiakkijauhetta

Vadelmakermavaahto
2 dl kuohukermaa
4 rkl tomusokeria
1 dl vadelmia

Pohjan valmistaminen on yksinkertaista. Sokeri ja munat sekoitetaan jäähtyneeseen voisulaan. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sitten voi-sokeri-munaseokseen. Sekoitetaan vain sen verran, että taikinasta tulee tasaista. Vatkaaminen saa vehnäjauhojen sitkon heräämään ja kakkupohjasta kumimaisen. Taikina kaadetaan voideltuun vuokaan (kuvan kakussa vuoan halkaisija on 18 cm) ja paistetaan 180 asteessa noin 25 min. Pohjan voi jättää hieman raaksi, jolloin kakkuun tulee kiva mudcake-efekti. Kakun annetaan jäähtyä vuoassa ja kumotaan sitten kakkulautaselle.

Kuohukerma vatkataan napakaksi, pursotuksen kestäväksi vaahdoksi ja maustetaan tomusokerilla. Puolet vadelmista rikotaan haarukalla ja lisätään kermavaahtoon ja puolet käytetään koristeluun. Kermavaahto pursotetaan tai lusikoidaan kakun päälle oman näkemyksen ja taitojen mukaan. Jos kakku joutuu seisomaan ennen kuorrutusta, minkä pohja hyvin kestää, sen voi kostuttaa vadelmien mehulla maustetulla maidolla maksimaalisen muhevuuden takaamiseksi.

 

 

Klassinen sitruuna-marenkitorttu

Kirpeä kuin kevätaurinko ja höttöinen kuin hattara. Tämä klassikkotorttu on ehdottomasti yksi suosikkileivonnaisistani. Olen kuitenkin jännittänyt lemoncurdin tekemistä niin paljon, etten ole aikaisemmin yrittänyt tehdä sitruuna-marenkitorttua itse. Tämän tortun tein BBC Good Food -sivulta löytämäni yksinkertaisella ja seikkaperäisellä ohjeella ja torttu onnistui täydellisesti heti ensimmäisellä yrityksellä.

Sitruuna-marenkitorttu
Taikina
175 g vehnäjauhoja
100 g voita pieninä kuutioina
1 rkl tomusokeria
1 keltuainen

Täyte
2 rkl maissitärkkelystä
100 g sokeria
2 sitruunan raastettu kuori
125 ml puristettua sitruunamehua (2-3 sitruunaa)
1 pienen appelsiinin mehu
85 g voita pieninä kuutioina
3 keltuaista ja 1 kokonainen muna

Marenki
4 valkuaista huoneenlämpöisenä
200 g sokeria
2 tl maissitärkkelystä

Taikina valmistetaan nyppimällä voi, sokeri ja jauhot pieniksi muruiksi. Lisätään keltuainen (valkuainen säästetään marenkiin) ja ruokalusikallinen kylmää vettä ja muovataan taikina palloksi. Taikinaa ei saa työstää liikaa, jotta vehnään ei synny sitkoa. Taikinasta kaulitaan jauhotetulla pöydällä mahdollisimman ohut irtopohjavuoan pohjan ja reunat peittävä levy. Taikina nostetaan kaulimen avulla vuokaan, painellaan paikoilleen ja leikataan reuna tasaiseksi. Pieni repeily nostettaessa tai painellessa ei haittaa, sillä taikina leviää paistettaessa. Pohjaan pistellään haarukalla reikiä ja vuorataan foliolla (kiiltävä puoli taikinaa vasten). Taikinana annetaan levätä kylmässä puolesta tunnista tuntiin (tai vaikka yön yli).

Taikinan levätessä on hyvää aikaa esivalmistella täytettä: raastaa sitruunankuoret hienoksi raasteeksi, erotella keltuaiset ja vatkata ne munan kanssa, puristaa sitruunamehu, mitata ja kuutioida voi, puristaa appelsiinimehu ja sekoittaa se veteen niin, että saadaan yhteensä 2 dl laimennettua mehua.

Uuni kuumennetaan 200 asteeseen ja pohjaa esipaistetaan noin 15 minuuttia ensin folion kanssa (folion päällä painona kuivattuja herneitä tai vaikka riisiä) ja sitten vielä muutama minuutti ilman foliota niin, että pohja on kypsä ja kauniin kullankeltainen.

Sillä aikaa kun pohja kypsyy, tehdään täyte. Maissitärkkelys, sokeri ja raastettu sitruunankuori mitataan keskikokoiseen kasariin. Lisätään sitruunamehu ja laimennettu appelsiinimehu samalla sekoitellen. Seosta lämmitetään keskiteholla koko ajan sekoittaen, kunnes se on paksua ja sileää. Kun seos alkaa kiehua, se siirretään levyltä siksi aikaa kun joukkoon vatkataan voikuutiot. Kun voi on sulanut, kasari siirretään takaisin levylle. Lisätään munaseos ja jatketaan kuumentamista koko ajan raivokkaasti vispaten kunnes seos taas muutaman minuutin päästä alkaa paksuuntua ja irtoilla lusikasta tai kuten BBC ilmaisee kuvaavasti: ”plops from the spoon”.

Sitten valmistetaan marenki. Valkuaiset vatkataan pehmeäksi vaahdoksi, johon lisätään puolet sokerista lusikallinen kerrallaan koko ajan vatkaten, sitten maissitärkkelys edelleen koko ajan vatkaten ja lopuksi loput sokerit lusikallinen kerrallaan vieläkin vatkaten. Nyt marengin pitäisi olla silkkisen pehmeää, kiinteää ja hienoa vaahtoa, joka asettuu helposti ”huipuiksi”. Täyte kaadetaan pohjalle ja päälle lusikoidaan marenki aloittaen reunoilta. Jos marengin levittäminen aloitetaan keskeltä, täyte kasautuu keskeltä reunoille. Marenki kannattaa lusikoida niin reunaan, että se koskettaa taikinaa ja ankkuroituu näin paikoilleen. Loppu marenki lusikoidaan keoksi tortun keskelle ja pyöräytetään lusikalla kauniiksi pyörteeksi.

Torttua paistetaan vielä 1820 minuuttia kunnes marenki on rapeaa ja saa väriä. Tortun annetaan jäähtyä ensin vuoassa puolisen tuntia ja sitten vähintään toiset puoli tuntia tarjoiluastiassa ennen leikkaamista, jotta täyte ei ala valua. Syödään samana päivänä.

Pariisilaisäidin jugurttikakku

Tätä kakkua Pamela Druckermanin kirjan Kuinka kasvattaa bébé mukaan pariisilaisäidit ja -tyttäret leipovat yhdessä joka sunnuntai. Kauniisti puetut lapset eivät kinaa eivätkä kitise, keittiö pysyy siistinä ja äidin pinna roikkuu rentona kuin riippukeinu. Makeaa maistellaan pikkuisen joka päivä, eivätkä ihannepainoiset lapset saa infernaalisia raivareita marketin makeisosastolla tai ahda ahneuksissaan kerralla suuhunsa koko megamättömixpussia ja sen jälkeen riehu sekopäisinä sokerihumalassa. No, meillä elellään hyvin perihelsinkiläisessä arjessa, mutta saahan äiti unelmoida... Ja tämä pariisilainen päiväuni maistuu makeammalta mansikoilla ja kermavaahdolla päällystetyn suklaisen jugurttikakun kera!

Alkuperäisessä reseptissä oli kaksi munaa, mutta kakusta tuli mielestäni liian tiivis. Mietin, että mummon piimäpohjainen omenapiirakkakin pysyy koossa ilman munaa niin miksei jugurttikakkukin. Tulos oli ilmavampi ja kakku pysyi hyvin koossa, kun käytin taikinaan tukevaa turkkilaisjugurttia ja kohotukseen soodaa.

Jugurttikakku

2 prk (à 200 g) maustamatonta jugurttia (ei rasvatonta!)

1 prk voisulaa (tai rypsiöljyä)

(2 munaa)

1-2 prk sokeria (maun ja täytteiden mukaan)

1 tl vaniljasokeria

2 prk vehnäjauhoja

2 tl soodaa (leivinjauhetta)

Lisäksi taikinaan voi sekoittaa esim.:

marjoja

hedelmäpaloja

omenasosetta

suklaa- tai karkkirouhetta

kuivattuja hedelmiä

pähkinöitä

Uuni lämmitetään 200-asteiseksi. Kakkuvuoka voidellaan ja korppujauhotetaan. Jogurtti kipataan kulhoon ja tyhjällä purkilla mitataan mukaan voisula, sokeri sekä vaniljasokeri (ja rikotaan munat) ja sekoitetaan varovasti. Lisätään jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Lopuksi taikinan voi maustaa suklaarouheella marjoilla, hedelmillä, omenasoseella jne. kulloisenkin mieliteon ja kaapin sisällön mukaan. Kakkua paistataan noin 35 minuuttia. Kumotun ja hieman jäähtyneen kakun voi halutessaan päällystää ranskankermalla, johon on sekoitettu tomusokeria tai kermavaahdolla ja marjoilla.

Juureva ruisleipä

Osallistuin Suomen Gastronomien Seuran kanssa Varpulan ruisleipäkurssille, mistä jokainen osallistuja sai mukaansa palan 107 vuotta vanhaa ruisleipäjuurta sekä tarkat ohjeet. Sitten vaan kokeilemaan kuinka omat ruisleipäleipurin siivet kantavat.

Laitoin juuren heti tekeytymään ohjeen mukaisesti ja kävin välillä kurkkailemassa sen kuulumisia. Juuri selkeästi eli omaa elämäänsä, mutta kun leivonnan aika koitti, se ei enää kuplinut. Varpulan emäntä olikin rohkaissut, että kuplat ovat suotavia mutta eivät pakollisia. Tilanne on vakava vasta kun taikina ei kohoa. Silloin voi kokeilla lisätä taikinaan lämmintä vettä ja ruisjauhoja ja antaa taikinan heräillä pari tuntia. Aikaisempien leipomuksieni kohdalla tilanne on todennäköisesti ollut päinvastainen, sillä kurssilla oppimani perusteella luulen, että taikinani on joskus jopa käynyt ja lopputuloksena on ollut hyvin kitkerä, kova ja hapan leipä. Halutessaan leivästä saa toki happamampaa kypsyttelemällä juurta kolme vuorokautta, mutta silloin juuri vaatii jo hyssyttelyä ja hoivailua aika ajoin.

Varpulan ohjeesta poiketen, minun hauiksillani taikinaan sai sekoitettua vain 2 kg jauhoja. En antanut sen masentaa, koska leipominen onnistui siitä huolimatta. Sain yhdestä taikinasta kuusi pienehköä reikäleipää eli kolme pellillistä, jotka paistoin yhtä aikaa kiertoilmauunissa, sekä kaksi limppua, joista toisen kuorrutin korianterin ja toisen kuminan siemenillä. Paistoin leivät vesihöyryssä leivinkiven päällä, sillä mielestäni ruislimpun kuori ei voi koskaan olla liian rapea. Eikä lämpimän leipäviipaleen päällä voi koskaan olla liikaa voita! Mmmmmm....

Juureva ruisleipä

1. vuorokausi: juuri

noin ½ dl juurta

2 litraa kylmää vettä

3 dl ruisjauhoja

Juuresta, vedestä ja ruisjauhoista sekoitetaan löysä velli, joka jätetään liinalla peitettynä huoneenlämpöön vuorokaudeksi hapantumaan. Juuren voi lisätä seokseen suoraan pakkasesta, jolloin vesi voi olla kädenlämpöistä, jotta juuri sulaa nopeammin.

2. vuorokausi: juuri

1 litra ruisjauhoja

2 rkl suolaa

Juureen lisätään litra ruisjauhoja sekä suola, joka hidastaa taikinan hapantumista. Sekoitellaan ja jätetään taas vuorokaudeksi tekeytymään.

3. vuorokausi: leivonta

noin 2,5 kg ruisjauhoja

(2 dl ruisrouhetta ja ruissuurimoita)

Juureen lisätään jauhoja, kunnes taikina on niin tiukkaa ja kimmoisaa, että siitä saa pyöriteltyä palloja jauhotetuilla käsillä. Valmis ruistaikina ei anna merkkejä, kuten irtoile kulhon reunoista, vaan leipojan täytyy vain luottaa omiin tuntemuksiinsa. Taikina on paras sekoittaa ainakin loppuvaiheessa käsin, sillä tiukka ruistaikina hyydyttää voimakkaimmankin kodinkoneen ja vääntää puulastat. Käsin vaivatessa jauhojen määrään saa myös parhaan kosketuksen.

Jauhojen sekaan voi lisätä ruisrouhetta tai suurimoita kokojyväfiiliksen aikaansaamiseksi. Jos taikinasta on tarkoitus leipoa reikäleipiä, suurimoiden kanssa kannattaa olla säästäväinen, sillä ne kovettuvat paistettaessa leivän pinnalla. Reikäleivässä kuoren suhteellinen osuus on suuri ja on ikävää, jos kivikovat jyväset raapivat kitalakea leipää nautittaessa .

Kun taikina on muovailtavaa, se jätetään puoleksi tunniksi liinan alle kohoamaan. Valmiista taikinasta otetaan muutama puolen desin pala juurta pakasteeseen! Ainakin kaksi sen varalta, että tämä erittäin tärkeä leivontavaihe unohtuu tai jos juurta haluaa vaikka antaa ystävälle lahjaksi.

Reikäleivät muotoillaan niin, että kohonneesta taikinasta otetaan kahden nyrkin kokoisia palasia, jotka pyöritellään palloiksi ja litistetään sitten leivinpaperilla peitetylle pellille parin sentin paksuisiksi kiekoiksi. Reiän voi tehdä esimerkiksi kuohuviinilasilla, jos kotoa ei satu löytymään sopivaa lehmänsarvea. Reikäleivät pistellään haarukalla tai niihin voi Varpulan tapaan painella kuvioita vaikka piparkakkumuotilla. Limppuihin otetaan vähän reilummin taikinaa, joka pyöritellään kartiomaiseksi keoksi eli limpun esiasteeksi, jotka sitten leviävät uunissa limpuiksi. Limput voi halutessaan kierittää esim. kuminan tai korianterin siemenissä, rosmariinissa ja sormisuolassa. Limppusiivussa on vain vähän kuorta, jolloin mausteet antavat kivan vivahteen olematta liian hallitsevia. Leivät jätetään vielä 30 minuutiksi kohoamaan.

Tällä välillä uunin voi kuumentaa 200 asteeseen. Käsittelen tässä kirjoituksessa vain sähköuunia, jos haluaa ohjeita leivinuunin käyttämiseen, niitä saa Varpulasta. Reikaleipäpeltejä voi nostella kiertoilmauuniin kolme kerrallaan ja limppupeltejä kaksi. Reikäleipiä paistoin 200 asteessa 10 vuotta vanhassa kiertoilmauunissamme noin 40 minuuttia ja pieniä limppuja ensin 250 asteessa 10 minuuttia ja sitten 200 asteessa 40 minuuttia. Limppuja sumuttelin paistamisen alussa vedellä, jotta kuoresta tulisi extrarapea. Kypsän ruisleivän tuntee kuminasta, joka kuuluu pohjaan koputettaessa. Koputtelua ei tarvitse ujostella, sillä ruisleipä ei lässähdä vaikka uunin avaisi tai leivän ottaisi hetkeksi pois uunista kesken paistamisen.

Kypsät reikäleivät kääritään leivinpyyhkeeseen ja limput voi nostella ritilälle ja peittää liinalla. Näin molemmat versiot saavat ideaalisen kuoren rapeuden. Leivät kestävät hyvin pakastamista ja levittävät uunissa sulatettaessa ihanan, tuoreen leivän tuoksun koko asuntoon.

Saaristolaisleipä

Helppo ja mehevä saaristolaisleipä oli yllättävän helppotekoinen. Kun ei pihtaile siirapin kanssa, kostuttaa leivät huolella ja antaa valmiin leivän tekeytyä kylmässä pari päivää, itse tehty leipä päihittää silakkamarkkinoilla 7 euron kappalehintaan myydyt limput mennen ja tullen. Resepti löytyi kesäisestä Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Saaristolaisleipä

1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl olutmaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja
2 rkl voita vuokien voiteluun

siirappivesi voiteluun
1 ½ dl vettä
½ dl siirappia

Taikinasta tulee kaksi leipää. Kaksi 2 litran vetoista vuokaa voidellaan valmiiksi odottamaan.

Piimä lämmitetään kädenlämpöiseksi ja murennetaan hiiva joukkoon puuhaarukalla sekoitellen. Lisätään kuivat aineet ja siirappi ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Taikinaa ei vaivata, sillä vehnäjauhoihin ei haluta syntyvän sitkoa. Taikina jaetaan vuokiin ja annetaan nousta leivinliinalla peitettynä 1 ½ tuntia.

Uuni kuumennetaan 175 asteeseen ja leipiä paistetaan keskitasolla noin kaksi tuntia. Kun leivät ovat olleet uunissa 1 ½ tuntia, ne valellaan kauttaaltaan siirappivedellä. Paistamista jatketaan vielä 30 minuuttia. Jos pinta tummuu liikaa, vuokien päälle voi asettaa leivinpaperin.

 Kypsien leipien annetaan jäähtyä vuoissaan. Leivät ovat parhaimmillaan parin päivän päästä, kun niiden annetaan tekeytyä kylmässä.

Sopii loistavasti mausteisten silakoiden ja sillien tai savukalatahnan kanssa tai toast skagenin pohjaksi.

Omenakakku mustasta leivästä

Söimme Tallinnassa Kamahousessa ihanaa jälkiruokaa, joka oli tehty mustan leivän muruista, kohupiimricotasta ja marjoista. Sitä kutsuttiin muistaakseni pannacottaksi, vaikka sillä ei ollutkaan oikeastaan mitään tekemistä esikuvansa kanssa. Tämän ihanan makuelämyksen jälkeen huomioni herätti ruisomenakakku, jonka reseptiä jaettiin Viron osastolla matkamessuilla. Tätä oli pakko kokeilla.

Musta leipä vastaa suomalaista makeaa saaristolaisleipää. Tosin nykyään Fazerin mustaa leipää myydään tavallisissa S-marketeissa tai sen voi tehdä itse Pienen Vispiläkaupan reseptillä. Käytin täytteenä calvadosilla maustettua omenakompottia, Myllyniemen Sarioloista tehtyä tietenkin, ja kakku nautittiin kohupiimkreem ricottan ja kerman kera. Todella herkkua.

Omenakakku mustasta leivästä
Pohja
70 g voita
50 g tummaa ruokosokeria
½ kananmuna
20 g hapukoorta tai ranskankermaa
3 palaa mustaa leipää
20 g ruisjauhoja

Täyte
2 dl valmista omenakompottia tai
3-4 omenaa
1 tl kanelia
½ dl sokeria

Muruseos
30 g voita
¼ dl ruokosokeria
2 palaa raastettua mustaa leipää
½ muna

Raasta mustaleipä raastimen karkealla sivulla. Riko kananmuna pieneen kulhoon ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Sekoita hiukan pehmennyt voi, sokeri, hapukoor, leipäraaste, ruisjauhot sekä puolet kananmunasta kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina suorakaiteen muotoisen voidellun vuoan (noin 12x35 cm) pohjalle.

Jos täytteenä on valmista omenakompottia, kakkupohja laitetaan tässä vaiheessa esikypsymään 200-asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi. Kakun paistuessa valmistetaan muruseos murustelemalla käsin loput kananmunasta, sokeri, voi ja raastettu leipä. Kun pohja on kypsä, kakku otetaan uunista ja lisätään uuniin lämpöä noin 230 asteeseen. Kompotti lusikoidaan tasaisesti kakkupohjan päälle ja päälle muruseos. Jatketaan paistamista noin 10 minuuttia, kunnes päällinen on mukavan rapea.

Jos taas käytetään tuoreita omenoita, ne kuoritaan ja kuutioidaan ja ripotellaan tasaisesti raa'an pohjan päälle. Pinnalle ripotellaan kanelia ja sokeria sekä muruseos. Kakkua paistetaan oin 40 minuuttia 200 asteessa, kunnes pohja on kypsä, omenat pehmeitä ja päällys mukavan rapea.

Tarjoillaan kohupiimkreemin tai vatkautuvan vaniljakastikkeen kera.

Perinteinen ohraryynirieska

Ilmasto- ja lompakkoystävällinen perinneherkku kiireettömään sunnuntaiaamuun. Keskiviikkona blogattuna.

Ohrarieska
4 dl rikottuja ohraryynejä
1 l piimää
2 muna
2 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
50 g sulatettua voita
suolaa

Ohraryynejä liotetaan piimässä vuorokausi tai ainakin yön yli. Rikotaan ja sekoitetaan joukoon munat. Lisätään vähän jäähtynyt voisula sekä vehnäjauhot, joihin on sekoitettu pari teelusikallista soodaa. Taikina sekoitetaan tasaiseksi ja kaadetaan leivinpaperilla vuoratulle leivinpaperille. Paistetaan 250 asteessa noin 20 minuuttia. Maistuu mahtavalta munavoin kanssa.

Vadelma-Sacher

Tässä Sacher-tyylinen versio Pienen Vispiläkaupan yhdestä suosituimmasta reseptistä suklaa-vadelmakakku äidille, joka on julkaistu toukokuussa 2011. Eli täyteläisen suklaisesta, vattuhillolla makeutetusta ja mehevöitetystä kakusta on jätetty rahkatäyte pois ja korvattu ohuella hillokerroksella, kuten wieniläisessä Sacher-kakussa. Aito Sacher vain tuppaa toisinaan kuivahtamaan, mutta tässä täyttä tavaraa olevassa pohjassa ei ole kuivumisen vaaraa.

Vadelma-Sacher
150 g tummaa suklaata (kaakaota 70 %)
150 g voita
125 g vadelmahilloa
1 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta (esim. Van Holten)
1 tl leivinjauhetta
3 munaa
1,5 dl sokeria

täyte
3 rkl vadelmamarmeladia

kostutus
3 rkl konjakkia tai tummaa rommia
tilkka vettä

kuorrute
1 dl kuohukermaa
150 g tummaa suklaata
1 rkl voita

Voidellaan halkaisijaltaan noin 22 cm irtopohjavuoka ja laitetaan uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Pohja valmistetaan pilkkomalla suklaa ja voi pieneen kattilaan tai vastaavaan metalliastiaan ja sulattamalla se vesihauteessa. Kun seos on tasaista, astia nostetaan vesihauteesta ja annetaan jäähtyä hetki. Lisätään huoneenlämpöinen hillo (jääkaappikylmänä se saattaa jähmettää suklaan ikävän rakeiseksi). Jauhot ja kaakaojauhe mitataan ja sekoitetaan keskenään ja lisätään suklaa-voi-hilloseokseen. Munat ja sokeri vatkataan sähkövatkaimella vaaleaksi, pysyväksi vaahdoksi, joka nostellaan suklaa-voi-hillo-jauhoseokseen ja sekoitetaan varovasti, kunnes taikina on tasaista. Taikina kaadetaan vuokaan ja kakkua paistetaan 175 asteessa noin tunti. Kypsyyden voi testata puutikulla: kypsä kakku ei tartu tikkuun.

Jäähtynyt kakku irrotetaan pohjasta ja leikataan kahteen kerrokseen. Pohjalle sivellään vadelmamarmeladia ja kansi nostetaan päälle. Kakun voi kostuttaa konjakilla, joka on laimennettu veteen.

Kuorrutteen aineet mitataan metalliastiaan, joka laitetaan vesihauteeseen kuumenemaan. Kuorrutetta sekoitellaan hiljalleen, kunnes kaikki ainekset ovat sulateen silkkiseksi suklaakuorrutteeksi. Hieman jäähtynyt kuorrute valutetaan kakun päälle ja sulaa suklaata valutetaan päältä reunoille esimerkiksi voiveitsen tai ohuen lastan avulla, kunnes koko kakku on tasaisen suklaakerroksen peitossa.

Good Pie, joulukinkku! (joulukinkkupiiras)

Roslundin suomalainen luomupossu paistui 100 asteessa ja 10 tunnissa täydellisen mureaksi ja maistui herkulliselta sinappihunnutettuna lanttu- ja porkkanalaatikon kanssa. Mutta rajansa kaikella, nyt: Good Pie, joulukinkku! Onneksi joulu on vasta ensi vuonna.

Joulukinkkupiiras
Pohja:
125 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
3 rkl kylmää vettä

Täyte:
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita paistamiseen
1 dl paistettuja suppilovahveroita
200 g joulukinkkua
2 dl ruokakermaa
2 munaa
1 dl raastettua juustoa
1 tl kuivattua timjamia
½ tl raastettua muskottipähkinää
½ tl paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria myllystä

Voi (jos sellaista onnistuu kaupasta enää saamaan tai rahat riittävät ostamiseen) ja jauhot mitataan kulhoon ja nypitään sormin murumaiseksi seokseksi. Lisätään suola ja pari ruokalusikallista kylmää vettä ja muotoillaan palloksi. Taikina painellaan piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Pohja päällystetään foliolla, jonka reunoihin laitetaan herneitä, riisiä tai muuta kuivaa ja uuninkestävää painoksi. Pohjaa esipaistetaan 225 asteisessa uunissa noin 7 minuuttia.

Sipulit kuoritaan ja hienonnetaan ja kuullotetaan voissa. Lisätään sienet ja freesaillaan hetki. Sipulit, sienet ja kuutioitu kinkku ripotellaan esipaistetun pohjan päälle. Munat rikotaan kulhoon ja vatkataan kevyesti kerman kanssa. Muna-kermaseos maustetaan suolalla, pippurilla, timjamilla, paprikalla ja muskotilla ja kaadetaan tasaisesti täytteiden päälle. Lopuksi pinnalle ripotellaan juustoraaste ja työnnetään uunin keskitasolle paistumaan noin 35 minuutiksi. Valmiin piiraan pinta on hyytynyt ja kullanruskea.

Jouluinen kuiva... eikun meheväkakku: Vironperän juhlakakku

Siis voiko perinteinen joulumaustettu kuivakakku olla näin hyvää ja mehevää? Mahtavan mehevä ja ilmeisesti paljon versioitu resepti löytyi Marttojen keskustelupalstalta.

Vironperän juhlakakku
3 dl talouspiimää
3 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1,5 dl voisulaa
1 dl omenasosetta
3 rkl Calvadosta

Ainekeset sekoitetaan kulhossa rivakasti käsin sekoittaen. Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Kakkua paistetaan uunissa 175 asteessa runsas tunti.

Kakun maku on parhaimmillaan vasta kolmen vuorokauden päästä ja se säilyy jääkaapissa hyvänä pitkään.

Halutessa kakun voi kuorruttaa esimerkiksi tuorejuusto-sitruunamehu-tomusokerikuorrutteella. Kakku oli herkullista myös kohupiimricotta-kreemin kanssa tarjoiltuna.

Appelsiinijuustokakku

Appelsiinijuustokakun ohje löytyi Kodin Kuvalehdestä. Raastetulla appelsiininkuorella maustettu muropohja olisi kelvannut ihan sellaisenaan glögin kanssa nautittavaksi, mutta täyteläinen juustotäyte tietenkin kruunasi kokonaisuuden. Täytteeseen käytin pänikän Eestin parasta tervise -tuotetta eli Kodune Kohupiimkreem ricottaa, joka on samettisen pehmeä, täyteläinen maitotuote: pehmeämpää ja juustoisempaa kuin rahka ja kevyempää ja samettisempaa kuin tuorejuusto. En ole aikaisemmin kokeillut laittaa sitä uuniin, mutta se kesti hyvin paistamista ja koostumus oli edelleen täydellinen.

Appelsiinijuustokakku

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
100 g voita
½ appelsiinin kuori
1 keltuainen

Täyte
500 g ricottaa tai kohupiimkreem ricottaa
1/2 dl sokeria
2 munaa
½ appelsiinin mehu
2 rkl sitruslikööriä
2 dl makeaa appelsiinimarmeladia

Esivalmisteluina uuni laitetaan kuumenemaan 180 asteeseen ja irtopohjavuoan (24 cm) pohjalle laitetaan leivinpaperi. Tarvittaessa reunoihin voi sipaista vähän voita.

Voi ja kuivat aineet mitataan kulhoon ja nypitään murumaiseksi seokseksi. Keltuainen erotellaan lasiin ja sen rakenne vispataan rikki haarukalla. Lisätään keltuainen muruseoksen joukkoon ja muotoillaan taikina palloksi. Taikina painellaan irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Pohjalle ja reunoille painellaan folio ja laitoihin laitetaan painoksi esim. kuivattuja herneitä tai riisiä. Pohjaa esipaistetaan noin 10-15 minuuttia.

Täyte valmistetaan sekoittamalla ricotta ja munat tasaiseksi ja maustamalla seos sokerilla, appelsiinimehulla ja liköörillä. Tarkistetaan maku ja lisätään sokeria tarpeen mukaan. Marmeladi tuo piiraaseen makeutta, joten juustomassan on hyvä olla raikasta. Tavallista ricotta-juustoa voi olla tarpeen notkistaa kuohukermalla.

Marmeladi levitetään esipaistetun pohjalle ja juustomassa kaadetaan sen päälle. Piirasta paistetaan 180 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pohja saanut väriä. Jäähtynyt piiras tarjoillaan kanelilla ja sokerilla maustetun kermavaahdon kera.

Amerikkalainen juustokakku ja karamellisoidut omenat

Uudesta Glorian ruoka & viini -lehdestä löytyi ihana, syksyinen idea. Päätimme herkkuviikonlopun amerikkalaiseen juustokakkuun, jonka päällä oli kerros karamellisoituneita omenoita. Kotimaista satoa, tietenkin.

Juustokakku valmistetaan tavalliseen tapaan. Ohje löytyy Pienestä Vispiläkaupasta New York cheese cake - nimellä. Jäähtyneen kakun päälle laitetaan kunnon keko ihanasti voissa ja fariinisokerissa karamellisoituneita omenoita.

Amerikkalainen juustokakku

Karamellisoidut omenat
1 kg omenoita
100 g voita
1 dl fariinisokeria
1 tl inkivääriä

Omenoista poistetaan siemenkodat ja ne lohkotaan reiluiksi lohkoiksi. Voi ja fariinisokeri sulatetaan paistinpannussa koko ajan hämmentäen, kunnes seos on kullanruskeaa ja kinuskimaista. Lisätään omenalohkot ja kypsennetään muutama minuutti, kunnes omenat alkavat pehmetä. Omenat asetellaan juustokakulle ja kruunataan lusikoimalla kinuskia päälle. Tarjoillaan heti.

PS. Olethan jo käynyt äänestämässä Pienen Vispiläkaupan ihanan aamun reseptiä makuparit kilpailussa?

Amerikkalaistyylinen aamiainen: porkkanakakkuvohvelit ja banaanileipä

Aurinkoinen sunnuntai, herkkuja notkuva brunssipöytä ja koko perhe nauttimassa aamusta, antimista ja kiireettömästä yhdessäolosta. Ihanaa. Niin kuin ovat nämä porkkanakakkuvohvelit, jotka saavat mukaterveellisen vivahteen porkkanaraasteesta ja pähkinöistä, sekä amerikkalaistyylinen banaanileipä, joka on suomalaisen standardin mukaan oikeastaan kakkua. Vohvelit ja banaanileipä kuorrutettiin tuorejuustovaahdolla ja omenahillolla.

Porkkanakakkuvohvelit
200 g porkkanaa
2 dl kermaviiliä
2 dl maitoa
1 kananmuna
25 g sulatettua voita
2 dl vehnäjauhoja
2 dl hiivaleipäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1/2 tl muskottipähkinää
2 rkl rouhittua saksanpähkinää

Paistamiseen voita tai öljyä

Porkkanat raastetaan raastimen hienoimmalla terällä. Kuiva-aineet sekoitetaan keskenään. Kermaviili, maito ja sulatettu voi sekoitetaan keskenään ja muna vatkataan joukkoon. Kuivat aineet siivilöidään joukkoon koko ajan sekoitellen. Taikinan annetaan turvota aamutoimien ajan tai yön yli. Vohvelit paistetaan ohukaispannussa tai pienessä paistinpannussa miedolla lämmöllä kypsiksi, pulleiksi ja molemmin puolin kullanruskeiksi.

Nautitaan tuorejuustovaahdon ja omenasoseen kera.

Banaanileipä
1 1/4 dl tummaa ruokosokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
2 munaa
3 banaania
1 tl kanelia
2 1/2 dl jauhoja
1 ts vaniljasokeria
1 tl suolaa
1 dl pekaanipähkinöitä

Leipävuoka voidellaan ja uuni laitetaan kuumenemaan 180 asteeseen. Sokeri ja voi vaahdotetaan vaaleaksi vaahdoksi. Lisätään munat yksitellen hyvin vatkaten. Banaani muussataan haarukalla tai nuijalla tasaiseksi muussiksi ja lisätään voin, sokerin ja munien joukkoon. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinan joukkoon puuhaarukalla sekoittaen. Lisätään lopuksi veitsellä rouhitut pekaanipähkinät, sekoitetaan tasaiseksi ja kaadetaan leipävuokaan. Paistetaan uunin keskitasolla noin 50 minuuttia, kunnes leipä irtoilee reunoista ja on kypsää puutikulla testatessa.

Nautitaan tuorejuustovaahdon kera. Hyvää myös voin kanssa.

Tuorejuustovaahto
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kuohukermaa
1/2 dl tomusokeria
2 rlk sitruunanmehua

Kerma vatkataan löysäksi vaahdoksi ja sekoitetaan tuorejuustoon. Maustetaan tomusokerilla ja sitruunalla.

Luumukakku

Syksyinen, lämpimän mausteinen luumukakku syntyy samalla reseptillä kuin keikauskakku raparperista tai banaanista. Luumukakku sai ripauksen luksusta mantelimassasta, jota murentelin luumujen lomaan keikauskakun karamellipohjalle.

Luumukakku
4-5 tummaa, isoa luumua
50 g mantelimassaa tai marsipaania
1 dl tummaa ruokosokeria
50 g voita

Taikina:
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl jauhettua kanelia
½ tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua inkivääriä
¼ tl suolaa
50 g voita
1 1/4 dl sokeria
2 munaa
3 tl tummaa rommia
2 tl vaniljasokeria
1 1/4 dl täysmaitoa

Luumut halkaistaan kahtia ja poistaan kivet. Voi ja sokeri mitataan kakkuvuokaan (ei irtopohjaiseen, koska karamelli valuu helposti uunin pohjalle). Vuoka laitetaan uuniin ja Uuni kuumennetaan 200 asteeseen. Voi ja sokeri sulavat vuoassa karamelliksi, sekoitellaan tasaiseksi ja laitetaan luumut vuoan pohjalle, karamellin päälle leikkuupinta alaspäin. Vuoka laitetaan takaisin uuniin ja annetaan kuumentua sillä aikaa kun valmistetaan taikina.

Jauhot, leivinjauhe, kaneli, inkivääri, neilikkä, vaniljasokeri ja suola mitataan kulhoon ja sekoitetaan. Pehmennyt voi ja sokeri vatkataan sähkövatkaimella, kunnes seos on vaaleaa ja tasaista (noin 3 min). Munat lisätään joukkoon yksitellen hyvin vatkaten. Taikina maustetaan rommilla. Kuivat aineet ja maito lisätään taikinaan vuorotellen koko ajan tasaiseksi sekoittaen. Vuoka nostetaan uunista ja taikina lusikoidaan luumujen päälle.

Kakkua paistetaan kunnes pinta on kauniin ruskea ja kakku irtoilee vuoan reunoista noin 40 minuuttia. Kypsän kakun annetaan vetäytyä noin 5 minuuttia, minkä jälkeen se kumotaan lautaselle ja annetaan vetäytyä vuoan alla. Maistuu hyvälle vaniljajätskin tai vaniljakastikkeen kera.

Speltti-skonssit

Kiireinen työviikko takana ja hyvin ansaittu, rauhallinen viikonloppu edessä. Nautinnollisen viikonloppuaamiaisen ainekset melkein koossa: Hesari, kahvia ja maitoa on, mutta ei yhtään leipää. Leivinjauheella kohotetut speltti-skonssit pelastivat tilanteen ja saattoi jopa vaikuttaa siltä, että kiireetön aamiainen lämpimäisineen meni niin kuin oli suunniteltu.

Speltti-skonssit
100 g spelttijauhoja
150 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
50 g voita
1 dl maitoa

Uuni laitetaan kuumenemaan 225 asteeseen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja kylmä voi nypitään muruiksi niiden sekaan. Lisätään maito varovasti sekoittaen taikinaa mahdollisimman vähän. Taikina kaulitaan noin sentin paksuiseksi levyksi, joka leikataan neliöiksi tai siitä irrotetaan lasilla ympyröitä. Skonssit laitetaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistetaan noin 15 minuuttia, kunnes niiden pohja ja pinta ovat rusertavia. Tarjoillaan lämpinä esimerkiksi tuorejuuston ja graavilohen kera tai makeana versiona omenasoseella päällystettynä. Skonssit eivät kestä säilytystä.

Mummon omenapiirakka - maailman paras!

Tässä reseptissä maistuu lapsuuden syksyt: tämä omenapiirakka oli mummoni bravuuri, ja minulle se ainoa oikea omenapiirakkaresepti. Piimällä ja voilla mehevöitetty ja soodalla kohotettu pohja jää kosteaksi ja mukavan taikinaiseksi ja paranee vain vanhetessaan. Uunipellillä paistettu, reilun kokoinen omenapiirakka kestää hyvin pakastamista, joten valmistimme sitä samalla pari pellillistä säilöttäväksi myöhäissyksyn kahvihetkiin.

Mummon omenapiirakka
4-5 omenaa
4 rkl fariinisokeria
3 tl kanelia

Pohja
1 kahvikuppi sokeria
2 kk vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 kk piimää
1 kk voita sulatettuna

Omenat kuoritaan ja kuutioidaan. Omenakuutiot, fariinisokeria ja kaneli sekoitetaan kulhossa ja annetaan maustua. Pohjan kuivat aineet mitataan kulhoon ja sekoitetaan keskenään. Voi sulatetaan ja lisätään vuorotellen piimän kanssa jauhoseokseen. Sekoitetaan tasaiksi. Taikanaa ei saa vatkata liikaa. Taikina kaadetaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Omenat ripotellaan pohjan päälle ja piirakkaa paistetaan uunin keskitasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia kunnes pohja on hyytynyt ja ruskettunut pohjasta ja päältä tasaisesti. Omenapiirakka leikataan sopiviksi annospaloiksi ja tarkoillaan vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.