Tartar-pihvi ja lihaseljanka






Reipas lenkki kuuran koristamassa luonnossa lumitähtien leijuessa hiljalleen maahan. Tartar-pihvi viiriäisen munalla, maalaisleipää, pakastinkylmää vodka-snapsia ja seljanka-keitto ja tumma olut. Aika täydellinen sydäntalven päivä. Nyt kun olisi karhunatalja, johon käpertyä ihailemaan takkatulta (tarvittaisiin myös takka ja tuli)!
Kun Suomessa puhutaan seljankasta, tarkoitetaan usein lohikeittoa, kun taas Virossa tämä venäläisen keittiön klassikko valmistetaan aina lihasta. Keiton periaate on sama kuin pyttipannun ja pizzan: jääkaappi tyhjennetään tähteistä. Tomaattipohjaiseen keittoon voi laittaa lenkkimakkaraa, mausteista tuoremakkaraa tai salamia, naudanlihaa, sianlihaa, savukunkkua tai kanaa tai mitä tahansa niiden yhdistelmää.

Tartar-pihvi
250 g lihaa, esim. naudanpalapaistia jauhettuna (riittää kahteen alkuruokapihviin)
1 sipuli
1 suolakurkku
1 iso valkosipulinkynsi
2 rkl Worchester-kastiketta
suolaa (merisuola antaa hyvän maun)
pippuria
4 viiriäisen munaa

Sipuli, suolakurkku ja valkosipuli hienonnetaan hienoksi silpuksi. Sipuli-, valkosipuli- ja kurkkusilppu, liha ja mausteet sekoitetaan kulhossa. Mukaan sekoitetaan kahden viiriäisen munan keltuainen. Massasta pyöräytetään kaksi palloa, jotka laitetaan pieniin kulhoihin tai vuokiin. Pihvin keskelle painetaan viiriäisen munan keltuinen kuoressaan. Tartar-pihvi nautitaan paahtoleivän tai maalaisleivän ja pakastinkylmän vodka-snapsin kera.

Lihaseljanka
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
150 g makkaraa
150 g savukinkkua
1 tlk tomaattimurskaa
5-7 dl vettä
2 pientä suolakurkkua
1/2 dl maustekurkun lientä
100 g mustia oliiveja
2 laakerinlehteä
1 lihaliemikuutio
1 rkl kuivattua timjamia
2 tl paprikajauhetta
1 rkl hunajaa
2 rkl sitruunanmehua
suolaa
mustapippuria
pari oksaa tuoretta tilliä

Tarjoiluun: hapukoorta tai smetanaa

Sipuli ja valkosipuli silputaan ja porkkana kuutioidaan. Paksupohjaisessa kattilassa sulatetaan nokare voita ja siinä freesataan sipuli ja valkosipuli ja kuullotetaan porkkana. Mukaan lisätään kuutioitu makkara ja savukinkku. Kun sipuli ja porkkana ovat hieman pehmenneet ja makkara saanut lämpöä ja makua, lisätään tomaattimurska, vesi ja mausteet. Keiton annetaan kuplia hiljalleen noin 15 minuuttia. Suolakurkut hienonnetaan, oliivit viipaloidaan ja lisätään keittoon. Tarkistetaan maku. Lopuksi keittoon lisätään tuore tilli silputtuna ja tarjoillaan hapukoor-nokareen kera.

Pappardellea, punajuurta ja persiljapesto



Tammikuu ei ole ollut tipaton, emmekä ole olleet laihdutuskuurillakaan. Olemme syöneet joka päivä jotain, mutta emme mitään jakamisen arvoista. Esimerkiksi viime viikolla sunnuntai-illallisena oli spagettia ja valmista pastakastiketta purkista salamilla, valkosipulilla ja parmesanilla tuunattuna. Hyvää, muttei intohimoja herättävää. Toisin kuin tämän viikonlopun menu. Täytimme jääkaapin ääriä myöten eestistä tuoduilla herkuilla. Jo perjantai-illallinen, meloni-parmankinkkusalaatti ja appelsiini-punajuuripasta, lupailevat viikonlopuksi kulinaristista ilotulitusta! (Vaikka kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan, koska olin hukannut lehdestä kopioimani punajuuri-gnocchien reseptin. Onneksi löysin käsilaukkua, lehtikoria ja kirjahyllyä penkoessani tukun muita reseptiaarteita. Turvauduimme jälleen Glorian ruoka & viiniin.)

Appelsiini-punajuuripasta
n. 250 g pappardelle-nauhapastaa

1 iso punajuuri
2 valkosipulinkynttä
1/2 appelsiinin kuori
1 appelsiinin mehu
3 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Punajuuri on Eestin peruna. Sitä saa kaupoista valmiiksi kuorittuna ja keitettynä, myös raastettuna. Jos onnistuu saamaan keitettyä peetiä eli punajuurta voi suoraan hypätä vaiheeseen kaksi, jos ei, punajuuri kuoritaan ja siitä vuollaan kuorimaveitsellä suikaleita. Kasariin laitetaan noin desi vettä, jossa punajuurisuikaleita huodutetaan noin 15-20 minuuttia.

Valkosipuli leikataan ohuiksi viipaleiksi. Appelsiini pestään huolella ja kuoresta vuollaan ohuita lastuja. Öljy kuumennetaan pannulla ja siinä freesataan valkosipulit kullankeltaisiksi. Lisätään appelsiinimehu ja pehmeät punajuurisuikaleet. Appelsiinin kuoret laitetaan mukaan hautumaan pariksi minuutiksi ja antamaan makua. Keitetään miedolla lämmöllä noin 4 minuuttia.

Pasta keitetään pakkauksen ohjeiden mukaan. Kuumennetuille lautasille annostellaan pastaa, punajuuria appelsiinimehussa, persiljapestoa, hapukoorta tai tuorejuustoa ja parmesania.

Persiljapesto
1 dl pinjansiemeniä
3 dl lehtipersiljaa
1 iso valkosipulinkynsi
1/2 sitruunan mehu
1 tl hunajaa
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Pinjansiemeniä paahdetaan kuumalla pannulla, kunnes pinta saa hieman rusertavaa väriä. Siemenet, persiljan lehdet, kuorittu valkosipuli, sitruunanmehu ja hunaja mitataan tehosekoittimen kulhoon ja ajetaan karkeaksi rouheeksi. Mukaan lisätään oliiviöljyä ohuena nauhana koneen käydessä. Oliiviöljyn määrää lisäämällä voi säädellä tahnan paksuutta haluamakseen. Lopuksi pesto maustetaan suolalla ja pippurilla.

KwaZulu-Natal, Etelä-Afrikka ja Swasimaa







Vietimme joulun, uuden vuoden ja loppiaisen omatoimimatkaillen KwaZulu-Natalin maakunnassa Etelä-Afrikassa ja Swasimaassa. Uskollinen poni kuljetti meidät läpi Johannesburgin lähiöiden, pikkukaupunkien, maaseutukylien ja luonnonsuojelualueiden. Kokemuksemme Etelä-Afrikasta on mieleenpainuva, rikas ja ristiriitainen, niin luonnon, eläinten, ihmisten, kulttuurin ja ruuan suhteen. Viinit olivat yksimielisesti juuri sitä mitä Kapkaupungissa ja Garden routilla matkailleiden tuttavien kertomukset lupailivat: erinomaisia.

Ajoimme ensin Johannesburgista Sodwanabayhin, lähelle Mozambiquen rajaa. Sukelluskeskuksen ja leirintäalueen muut vieraat olivat paikallisia sukelluksesta ja kalastuksesta kiinnostuneita valkoisia. Lomanviettopaikkojen menut palvelivat heidän toiveitaan tarjoammalla grillattua lihaa, ranskalaisia perunoita, kanakoreja, mustekalarenkaita, burgereita ja pizzaa. Saint Lucian kuuluisin paikka oli Ocean Basket, joka oli erikoistunut leivitetyistä merenantimista ja ranskanperunoista koostuvia koreja.
Matkan herkullisimmat illalliset olivat valtavat, mureat, mehukkaat pihvit, jotka grillasimme itse impaloiden tuijottaessa grillin hehkupiirin ulkopuolella. Safaritelttoihimme kuului täysin varusteltu kesäkeittiö sekä grilli. Ateriat nautittiin teltan terassilla öljylampun valossa hyenoiden ulvoessa täysikuuta. The Rump, butternut (bataatin makuinen kurpitsa, paikallisten peruna), linssisalaatti, ilmakuivattuun kinkkuun käärityt herkkusienet ja fetajuustolla kuorrutetut, grillatut ananakset huuhdeltiin alas mausteisen pinotagella. Jälkiruuaksi tietenkin grillattuja vaahtokarkkeja ja samppanjamenetelmällä tehtyä paikallista kuohuviiniä.

Afrikkalaista eksotiikkaa saimme maistella vasta Swasimaassa. Pieni ja sitkeä kuningaskunta oli vastustanut hollantilaisia buureja ja brittiläisiä valloittajia eikä kansaa oltu eroteltu kuin ympäröivässä naapurissa. Paikalliset ottivat ennakkoluulottomasti kontaktia suomalaisiin turisteihin. Lautasella oli maissipuuroa (meelien pap), kuivaa kanaa, jotain nokkosen makuista nurmikkomössöä, keitettyjä maapähkinöitä, kuiva pihvi ja kastiketta, joka maistui vihreälle teelle. Eksoottista, mutta ei yhtään parempaa kuin kanakorit tai burgerit.

Johannesburgissa söimme hyvissä ravintoloissa, mutta emme sielläkään löytäneet himoisemiamme gnu-pihvejä. Jännittävin asia oli varmaan kuivasta lihasta tehty mousse. Jännittävintä sen vuoksi, että kuivattua lihaa myydään karkkikaupassa Milkyway-patukoiden ja irtokarkkien rinnalla. Niille on myös omia kojuja isoilla ostareilla, supermarkettien valmispussitettujen tuotteiden valikoimasta puhumattakaan. Pelkältään kuivattu antiloopin liha maistuu liian voimakkaalta, mutta liotettuna, tehosekoitettuna ja tuorejuustoon sekoitettuna todella maukasta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...