Vispel kolusi vanhasta kunnon Artie Buccosta inspiroituneena kaapinpohjat ja ryhtyi pitkän viikonlopun päätteeksi pizzanpaistoon. Jälleen kerran maailman, tai vähintäänkin kaupunginosan parhaan, sellaisen. Tiedostaen, että pizzaa on Pienessä Vispiläkaupassa paisteltu aiemminkin, tulkoon resepti ja makumatka newjerseyläisen puhtaanapitolaitoksen arkeen kertauksena, joka on aina opintojen äiti.
Koska kyseessä oli pitkän viikonlopun päättävä sunnuntai-ilta ja pizza tulisi paistettavaksi uudenuutukaisen paistokiven päällä, valittiin laadukkaaksi oletetun pizzan kyytipojaksi samaten laadukas italialainen chianti: Borgo Salcetinon Lucarello Riserva 2001, jonka Viini-lehti valitsi vuoden (2006) viiniksi. Tämä siksi, että entinen pomo totesi laatikon tätä samaa ostettuaan, että ”oivallinen pizzaviini” ja nyt oltiin tekemässä oivallista pizzaa. Viisi vuotta kaapissa odottanut italian herkku siis auki ja hengittelemään.
Pizzapohja:
Puoli pakettia hiivaa
3 ¼ dl kädenlämpöistä vettä (lämpömittaria käytettäessä huomaa, että 37-astetta tuntuu vähintäänkin kuumeelta!)
9 dl vehnäjauhoja taikinaan ja jonkin verran pöytää, käsiä ja muuta touhua varten.
2 tl suolaa
Napsauta taikinakoukku mielellään punaisen ja kiiltävän yleiskoneen kylkeen ja kippaa jauhot ja suola yleiskoneen suureen kulhoon. Liota hiiva veteen ja lorottele kulhoon jauhojen kaveriksi ja napsauta kone rauhalliseen vaivausvauhtiin. Ainekset saavat kymmenen minuutin ajan sekoittua kimmoisaksi, jonka jälkeen ne kipataan jauhotetulle pöydälle, jossa loppu vaivaus tapahtuu käsin. Taikinasta näet muotoillaan pallo taittelemassa reunat aina taikinamöykyn keskustaan ja painelemalla ne peukalolla siitä taikinan uumenin. Tätä ”reunat keskelle ja peukulla sisään” -menetelmää vielä muutaman minuutin ajan käyttäen tulee taikinasta todellakin kimmoisa ja kaunis pallo, joka siirretään kevyesti öljyttyyn kulhoon, peitetään kelmulla ja asetetaan lämpimään keittiönnurkkaan kohoamaan kaksinkertaiseksi. Siihen menee aikaa noin puolitoista tuntia. Eli, hyvä aika valmistaa tomaattikastike.
Sitä varten kalttaa vajaa kilo tomaatteja, poista siemenet ja hienonna tomaattien lisäksi koosta riippuen myös kaksi-kolme valkosipulinkynttä. Freesaa valkosipulit oliiviöljyssä ja lisää hienonnetut tomaatit. Anna porista hiljalleen sakeaksi ja kokoon, noin 20 minuuttia, välillä sekoittaen. Rouhi mausteeksi suolaa ja pippuria, lisää lopuksi kourallinen pilkottua basilikaa ja anna kastikkeen jäähtyä.
Kuumenna uuni 225 asteeseen ja jos sinulla on käytössäsi uunikivi, laita se kylmään uuniin mukaan lämpenemään. Tomaatinystävät voivat laittaa uuniin mukaan myös puolitettuja kirsikkatomaatteja paahtumaan ja kuivahtamaan. Antavat mukavaa makeutta ja lisäväriä pizzaan kuin pizzaan.
Tomaattien paahtumista odotellessa kannattaa varata loput täytteet esille. Tällä kertaa otimme täytteiksi buffalomozzarellaa, parmankinkkua, virolaista gouda-raastetta (Suomessa se tunnetaan Salaneuvoksena, Virossa Valio Red Label Goudaa ja pidempään kypsytetty Musta Salaneuvos on Black Label -goudaa), artisokansydämiä ja mustia oliiveja.
Ota taikina jääkaapista ja jaa se kahteen osaan. Survo taikinapallot litteiksi ja venyttele ja painele pyöreiksi, ohuiksi pizzapohjiksi. Levitä tomaattikastiketta pohjien päälle ja nosta leipälapion kanssa tai uunipellin avulla uunikivelle paistumaan noin 5 minuutiksi. Mikäli ei ole uunikiveä, kannatta uunipellit kuumentaa uunissa ennen pizzanpaistoa.
Juustot ja muut täytteet, kinkkuja lukuun ottamatta, lisätään pizzojen päälle jahka pohjat ovat rapeutuneet. Takaisin uuniin hetkeksi, että juustot hieman sulavat. Ennen tarjoilua asettele päälle vielä pienemmäksi revityt kinkkusiipaleet ja tuoreita yrttejä maun mukaan, lasiin viini ja malja pizzalle, jonka voi hyvällä syyllä asettaa gourmet-kategoriaan!
